Kesäjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa ja taajamaa. Sanalla Kesäjoki on myös muita merkityksiä.
Kesäjoki
Летнереченский, Letneretšenski
Kešäjoki

Kesäjoki

Koordinaatit: 64°17′0″N, 34°23′15″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Belomorskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 889,5 km²
Väkiluku (2012) 2 000
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Kesäjoen kunta Belomorskin piirin kartalla.

Kesäjoki[1] (ven. Летнере́ченский, Letneretšenski; karjalaksi Kešäjoki[2]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Belomorskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ala-Uikujokeen laskevan Kesäjoen suussa 72 kilometriä Belomorskista maanteitse etelään.[3] Taajamassa on 1 900 ja kunnassa 2 000 asukasta[4].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäjoen kunnan pinta-ala on 889,5 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu lännessä ja pohjoisessa Belomorskin piirin Sosnavitsan ja idässä Suman kuntiin sekä etelässä Segežan piirin Idelin ja lounaassa Mustakosken kuntiin[6]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[7].

Seutu kuuluu Vienanmeren alankoon. Sen maisemaa leimaavat laajat suot ja yksittäiset kukkulat.[8] Kunnan alueella virtaavat Tunkuanjoki eli Tungutjoki (ven. Tunguda), Ala-Uikujoki, Kamennaja, Kesäjoki (Letnjaja) ja Ieljoki (Idel). Järvet ovat pieniä. Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, hiekka, sora, savi ja turve.[9]

Kesäjoen taajamaan luetaan Palokorgan voimalaitoksen (ven. Palokorgskaja GES) ja Vienanmeren–Itämeren kanavan 12. ja 13. sulun taajamat sekä Olympian (Olimpi) kylä. Kunnan muita asutuskeskuksia ovat Letni-2:n taajama, Tunkuan (Tunguda) asema sekä Niikkananvaaran ja Krasnaja Gorkan kylät. Jälkimmäisissä kahdessa kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäjoen taajama on perustettu vuonna 1933[11]. Vuoteen 1991 saakka sillä oli kaupunkimaisen taajaman status.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Muurmannin rata sekä Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie, josta haarautuu osittain päällystetty tie Kesäjoelle. Taajamasta on linja-autoyhteydet Vienan Kemiin ja Petroskoihin. Rautatiellä on Kesäjoen (ven. Letni) ja Tunkuan (Tunguda) asemat sekä 730. kilometrin eli Krasnaja Gorkan pysäkki. Kunnan keskiosan halki kulkee Vienanmeren–Itämeren kanava, jolla on rahti- ja matkailijaliikennettä. Kevätjoella on huoltoasema.[12]

Taajamassa toimii vuonna 1938 perustettu Kesäjoen saha[3], tiilitehdas ja leipomo. Kunnan alueella on kaksi kalanviljelylaitosta.[13] Uikujoella sijaitseva Palokorgan vesivoimalaitos kuuluu TGK-1 -energiantuotantoyhtiölle[14].

Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka, posti, yleisönpalvelukeskus ja joukko kauppoja. Kesäjoella on kaksi ortodoksista sekä evankelinen kirkko.[15]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesä- ja Tunkuanjokien varrella sijaitsee kivikautisia asuinpaikkoja. Historialliset kohteet liittyvät Venäjän kansalaissotaan ja toiseen maailmansotaan sekä Vienanmeren kanavan rakentamiseen.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 129. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.3.2013).
  2. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 5. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.5.2015).
  3. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 158. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. Generalnyi plan, s. 3–4.
  5. Generalnyi plan, s. 3.
  6. Generalnyi plan, s. 10.
  7. Generalnyi plan, s. 49.
  8. Generalnyi plan, s. 11.
  9. Generalnyi plan, s. 14–16.
  10. Generalnyi plan, s. 4.
  11. Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 58. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  12. Generalnyi plan, s. 20–21.
  13. Generalnyi plan, s. 31.
  14. Generalnyi plan, s. 28.
  15. Generalnyi plan, s. 23–24.
  16. Generalnyi plan, s. 19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]