Kesäjoki
| Kesäjoki Летнереченский, Letneretšenski Kešäjoki |
|
|---|---|
 vaakuna |
|
  Kesäjoki |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Belomorskin piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 889,5 km² |
| Väkiluku (2012) | 2 000 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
.svg)
Kesäjoki[1] (ven. Летнере́ченский, Letneretšenski; karjalaksi Kešäjoki[2]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Belomorskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ala-Uikujokeen laskevan Kesäjoen suussa 72 kilometriä Belomorskista maanteitse etelään.[3] Taajamassa on 1 900 ja kunnassa 2 000 asukasta[4].
Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäjoen kunnan pinta-ala on 889,5 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu lännessä ja pohjoisessa Belomorskin piirin Sosnavitsan ja idässä Suman kuntiin sekä etelässä Segežan piirin Idelin ja lounaassa Mustakosken kuntiin[6]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[7].
Seutu kuuluu Vienanmeren alankoon. Sen maisemaa leimaavat laajat suot ja yksittäiset kukkulat.[8] Kunnan alueella virtaavat Tunkuanjoki eli Tungutjoki (ven. Tunguda), Ala-Uikujoki, Kamennaja, Kesäjoki (Letnjaja) ja Ieljoki (Idel). Järvet ovat pieniä. Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, hiekka, sora, savi ja turve.[9]
Kesäjoen taajamaan luetaan Palokorgan voimalaitoksen (ven. Palokorgskaja GES) ja Vienanmeren–Itämeren kanavan 12. ja 13. sulun taajamat sekä Olympian (Olimpi) kylä. Kunnan muita asutuskeskuksia ovat Letni-2:n taajama, Tunkuan (Tunguda) asema sekä Niikkananvaaran ja Krasnaja Gorkan kylät. Jälkimmäisissä kahdessa kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[10]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäjoen taajama on perustettu vuonna 1933[11]. Vuoteen 1991 saakka sillä oli kaupunkimaisen taajaman status.
Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnan läpi kulkee Muurmannin rata sekä Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie, josta haarautuu osittain päällystetty tie Kesäjoelle. Taajamasta on linja-autoyhteydet Vienan Kemiin ja Petroskoihin. Rautatiellä on Kesäjoen (ven. Letni) ja Tunkuan (Tunguda) asemat sekä 730. kilometrin eli Krasnaja Gorkan pysäkki. Kunnan keskiosan halki kulkee Vienanmeren–Itämeren kanava, jolla on rahti- ja matkailijaliikennettä. Kevätjoella on huoltoasema.[12]
Taajamassa toimii vuonna 1938 perustettu Kesäjoen saha[3], tiilitehdas ja leipomo. Kunnan alueella on kaksi kalanviljelylaitosta.[13] Uikujoella sijaitseva Palokorgan vesivoimalaitos kuuluu TGK-1 -energiantuotantoyhtiölle[14].
Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka, posti, yleisönpalvelukeskus ja joukko kauppoja. Kesäjoella on kaksi ortodoksista sekä evankelinen kirkko.[15]
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesä- ja Tunkuanjokien varrella sijaitsee kivikautisia asuinpaikkoja. Historialliset kohteet liittyvät Venäjän kansalaissotaan ja toiseen maailmansotaan sekä Vienanmeren kanavan rakentamiseen.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Generalnyi plan Letneretšenskogo selskogo poselenija Belomorskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme gradeco.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 129. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.3.2013).
- ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 5. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.5.2015).
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 158. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 3–4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 3.
- ↑ Generalnyi plan, s. 10.
- ↑ Generalnyi plan, s. 49.
- ↑ Generalnyi plan, s. 11.
- ↑ Generalnyi plan, s. 14–16.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 58. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
- ↑ Generalnyi plan, s. 20–21.
- ↑ Generalnyi plan, s. 31.
- ↑ Generalnyi plan, s. 28.
- ↑ Generalnyi plan, s. 23–24.
- ↑ Generalnyi plan, s. 19.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kesäjoen kunnan sivusto (venäjäksi)