Kemiallinen rapautuminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kemiallinen rapautuminen on kallioperän rikkoontumista veteen liuenneiden happojen vaikutuksesta. Näitä happoja liukenee veteen ilmasta, maasta ja eloperäisestä aineksesta. Kalkkikiveä sisältävillä alueilla kemiallista rapautumista tapahtuu usein ja paljolti rapautuneesta kalkkikivialueesta käytetään nimitystä karstimaa. Karstimaan muotoja ovat tippukiviluolat ja romahtaneet entiset tippukiviluolat eli doliinit ja poljeet.[1] Mineraalit rapautuvat sitä helpommin, mitä enemmän olot, joissa ne ovat syntyneet, poikkeavat niiden nykyisestä ympäristössä. Esimerkiksi syvällä maan sisällä kovassa paineessa syntyneet syväkivet rapautuvat pintakiviä helpommin.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kemiallinen rapautuminen Sylvään koulu. 25.7.2014. Peda.net. Viitattu 2.2.2017.
  2. Kalle Taipale, Matti Saarnisto: ”Rapautuminen”, Tulivuorista jääkausiin, s. 122-123. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16048-2.