Keltaviirumullo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keltaviirumullo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Mullot Mullidae
Suku: Mulloidichthys
Laji: flavolineatus
Kaksiosainen nimi

Mulloidichthys flavolineatus
(Lacepède, 1801)

Katso myös

  Keltaviirumullo Wikispeciesissä
  Keltaviirumullo Commonsissa

Keltaviirumullo[2] (Mulloidichthys flavolineatus) on mullojen (Mullidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.[3] Sitä kalastetaan ruoaksi joissain maissa.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi keltaviirumulloa

Keltaviirumullo kasvaa yleensä noin 25 senttimetrin mittaiseksi ja korkeintaan 43 senttimetrin mittaiseksi. Se voi painaa korkeintaan 423 grammaa. Lajilla on selkäevässään kahdeksan piikkiruotoa ja yhdeksän pehmeää ruotoa. Peräevässään sillä on yksi piikkiruoto ja seitsemän pehmeää ruotoa.[3]

Keltaviirumullon selkäpuolen väritys vaihtelee harmaasta oliivinväriseen. Vatsa ja kyljet ovat vaaleat. Kyljissä on 1–2 pitkittäistä keltaista juovaa. Ensimmäisen selkäevän alapuolella on tumma täplä.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaviirumulloa tavataan indopasifiselta merialueelta. Sen levinneisyys ulottuu Punaiseltamereltä, Persianlahdelta ja Itä-Afrikasta Havaijille, Marquessaarille ja Pitcairnsaarten Ducie Islandille. Lajin levinneisyys rajoittuu pohjoisessa Riukiusaarille sekä Ogasawasaarille ja etelässä Lord Howen saarelle sekä Rapan saarelle. Keltaviirumullo on yleinen koko levinneisyysalueellaan[3], ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut sen vuonna 2016 elinvoimaiseksi lajiksi.[1]

Keltaviirumullo käyttää ravinnokseen nilviäisiä, äyriäisiä, matoja, merisiilejä ja huokoseläimiä. Lajin elinympäristöä ovat hiekkapohjaiset laguunit ja riutat. Se muodostaa toisinaan parvia.[3] Keltaviirumullo saavuttaa sukukypsyyden Mariaaneilla hieman yli kymmenen senttimetrin mittaisena.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Smith-Vaniz, W.F. & Williams, I.: Mulloidichthys flavolineatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
  2. Varjo, Markku; Koli, Lauri ja Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 81. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  3. a b c d e Mulloidichthys flavolineatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)