Keltakerikääpä
Keltakerikääpä | |
---|---|
Kääpäkeräys keltakerikäävästä. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Puutteellisesti tunnettu |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Polyporales |
Heimo: | Hapalopilaceae |
Suku: | Kerikäävät Ceriporia |
Laji: | aurantiocarnescens |
Kaksiosainen nimi | |
Ceriporia aurantiocarnescens |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Keltakerikääpä (Ceriporia aurantiocarnescens) on muutaman kerran eteläisestä Suomesta tavattu kääpälaji. Sitä kasvaa myös hyvin harvinaisena Keski-Euroopassa. Keltakerikäävän ekologia tunnetaan puutteellisesti, mutta sen isäntäpuita ovat ainakin koivut ja lepät. Monesti samassa lahopuussa kasvaa kirjokerikääpää.[1][2]
Keltakerikäävän yksivuotinen itiöemä on alustanmyötäinen ja se kasvaa joko pieninä laikkuina tai kapeana kaistaleena puusyiden suuntaisesti. Tuore itiöemä on tiivisrakenteinen, väriltään kalpeankeltainen ja heikosti vahamaisen kiiltävä, kuivuessaan kääpä muuttuu purppuran- tai ruosteenpunaiseksi, hauraaksi ja sen pillistö painuu. Tasakokoisia pyöreähköjä pillejä mahtuu 4-5 millimetrille ja ne ovat isompia kuin viherkerikäävällä. Pohjamalto ja pillistö ovat samanvärisiä pillipinnan kanssa. Keltakerikäävän kokonaispaksuus on 1 mm.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Laji.fi: Keltakerikääpä (Ceriporia aurantiocarnescens)
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 112-113. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|