Kebnekajse (yhtye)
| Kebnekajse | |
|---|---|
.jpg) Kebnekajse konsertoimassa Tukholmassa vuonna 2005. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1969–1978, 2002– |
| Tyylilaji |
progressiivinen rock folk rock |
| Kotipaikka | Tukholma, Ruotsi |
| Laulukieli | ruotsi |
| Jäsenet |
Kenny Håkanson, kitara |
| Entiset jäsenet |
Ingemar Böcker, sähkökitara |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Kebnekajse tai Kebnekaise on ruotsalainen maailmanmusiikkia soittava yhtye. Ryhmä yhdistelee progressiiviseen rockiin elementtejä eri maiden kansanmusiikista. Yhtye perustettiin vuonna 1971 ja se hajosi vuonna 1978. Yli kahden vuosikymmenen tauon jälkeen Kebnekajse koottiin yhteen jälleen vuonna 2002.
Yhtyeen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtye pohjautui kahden aikaisemman kokoonpanon yhdistymiseen. Baby Grand Mothers oli psykedeelisiä pitkiä jamisessioita harrastanut yhtye, joka muun muassa soitti lämmittelybändinä Jimi Hendrixn Ruotsin konserteissa vuonna 1968. Mecki Mark Men oli puolestaan jo 1967 tunnetuksi tullut Ruotsin ensimmäinen suurempaan suosioon päässyt psykedeelinen bändi. Yhtyeiden vetäjät kitaristi Kenny Håkansson ja kosketinsoittaja/vokalisti Mecki Bodemark tapasivat vuonna 1971 bändien soittaessa samalla tukholmalaisella klubilla. Ruotsin Hair-musikaalin säestäjäksi koottiin Mecki Mark Men -nimen alle soittajia molemmista yhtyeistä, ja musikaalin jälkeen vuonna 1969 yhtyeen kokoonpanoksi muodostui Håkansson, Bodemark, Pelle Ekman (rummut) ja Bengt Ferman (oik. Bengt Linnarsson) (basso). Yhtye soitti klubikeikkoja ja teki muun muassa festivaalikiertueen USAssa. Bodemarkin erotessa vuonna 1971 yhtye sai uuden nimen Kebnekaise tai Kebnekajse – yhtyeen nimi esiintyy molemmissa kirjoitusmuodoissa.[1]
Ensilevy 1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmä julkaisi ensilevynsä vuonna 1971. Albumi Resa mot okänt mål oli tyylilajiltaan psykedeelistä rockia. Yhtyeen vakiojäsenten (Håkansson, Bodemark, Ekman, Ferman) lisäksi levyllä esiintyvät Rolf Scherrer (kitara), Georg Lagerberg (sähköbasso) ja laulaja Turid Lundqvist. Sävellykset ja sanoitukset teki Kenny Håkansson. Äänityssessiot Studio Decibelissä Tukholmassa olivat Ruotsin ensimmäisiä ekvalisaattoria käyttäneitä nauhoituksia.[1]
Suurkokoonpano syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtyeen nokkamiehenä toiminut kitaristi Kenny Håkansson oli 1970-luvulla Ruotsin käytetyimpiä studiomuusikoita. Hän soitti muun muassa Bo Hanssonin, John Holmin, Pugh Rogefeldtin, Bernt Stafin, Cornelis Vreeswijkin, Mikael Ramelin, Jan Hammarlundin ja Turidin levyillä. Studiotöidensä yhteydessä Håkansson kiinnostui ruotsalaisesta kansanmusiikista. Hän opetteli viulunsoittoa, ja päätti kääntää yhtyeen musiikillisen suunnan kansanmusiikkiin. Ryhmän ensimmäiseltäkin albumilta löytyi kyllä jo yksi muutosta ennakoiva kappale, Förberedelser till fest.[2]
Kebnekajse soitti vakituisesti tukholmalaisella Fregatten-klubilla, jolla esiintyi myös folk-rockia soittava Homo Sapiens -kokoonpano, ja ryhmät jammailivat usein konserttien jälkeen. Molemmat yhtyeet yhdistyivät Kebnekajse-nimen alle vuonna 1972. Tuloksena oli epätavanomainen suurkokoonpano josta löytyi muun muassa kaksi rumpusettiä ja kaksi basistia:[2]
- Kenny Håkansson: sähkökitara, laulu
- Mats Glenngård: sähkökitara, viulu
- Ingemar Böcker: sähkökitara
- Pelle Lindström: akustinen kitara, viulu, haitari, laulu
- Göran Lagerberg: sähköbasso
- Thomas Netzler: sähköbasso
- Pelle Ekman: rummut
- Gunnar Andersson: rummut
- Hassan Bah: lyömäsoittimet
- Turid Lundqvist: laulu (vieraileva solisti)
- Rolf Scherrer: sähkökitara (mukana ajoittain vuosina 1971-1974)
- Åke Eriksson: rummut (mukana ajoittain vuosina 1971-1974)
- Pelle Holm: rummut , laulu (mukana ajoittain vuosina 1971-1974, 1978)
- Per Lejring: kosketinsoittimet, laulu (mukana ajoittain vuosina 1971-1974, 1978)
Tyylin vaihto kansanmusiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtye julkaisi vuonna 1973 toisen albuminsa Kebnekajse II, joka ensimmäisestä levystä poiketen sisälsi progressiivisia versioita ruotsalaisista kansanmusiikkikappaleista Rättvikarnas gånglåt, Horgalåten, Skänklåt från Rättvik ja Barkbrödlåten. Mukana oli vain yksi oma kappale, Ingemar Böckerin Comanche Spring.[2] Vuonna 2009 Kebnekajse II pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.[3]
Orkesteri konsertoi vaihtelevalla kokoonpanolla. Esiintymisiä tuli paljon, keskimäärin sata vuodessa. Mediassa orkesteria arvosteltiin ajalle ominaisen kantaa ottavan sanoman puuttumisesta: yhtyehän esitti lähes ainoastaan instrumentaalikappaleita. Yhtyettä arvosteltiin myös ankarasti jäsenten hasiksen käytön tultua julkisuuteen.[4]
Kolmas albumi, vuonna 1975 julkaistu Kebnekajse III jatkoi samaa kansanmusiikkilinjaa. Taajaan konsertoinut orkesteri oli hionut kappaleensa viimeistellyksi folkrockiksi. Mukana oli myös yhtyeen omia instrumentaalikappaleita. Ryhmä oli pienentynyt kuuteen vakituiseen muusikkoon. Orkesteri selitti erityisesti Comanche Spring -kappaletta "instrumentaalimusiikiksi joka sisältää poliittisen sanoman".[5]
Afrikka-vaikutteet ja yhtyeen hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1976 yhtye uudistui jälleen musiikillisesti julkaistessaan puhtaasti afrikkalaiseen musiikkiperinteeseen suuntautuneen Ljus från Afrika -albumin. Kuten edellinenkin, äänitettiin albumi studiossa hyvin nopeasti, lähes live-esiintymisenä. Mukana yhtyeessä oli enää viisi henkeä: Häkansson, Edman, Netzler, Glenngård ja Bah. Albumi oli aikaansa edellä: afro- ja maailmanmusiikin suosio kasvoi vasta vuosia myöhemmin.
Musiikillisesti yhtyeen jäsenet erkaantuivat toisistaan ja keskittyivät omiin projekteihinsa. Usein yhtyeen viides albumi, Elefanten sisälsi enää yhden kansanmusiikkipohjaisen kappaleen, muut viisi olivat Håkanssonin tai Glenngårdin säveltämiä instrumentaaleja. Yhtyeen alkuvaiheen sointiin palaava rockahtava ja kansanmusiikista poispäin suuntautunut albumi lasketaan usein ryhmän viimeiseksi, sillä orkesterin keulakuva kitaristi Kenny Håkansson erosi ryhmästä levyn julkaisun jälkeen ja siirtyi soolouralle.[5]
Kebnekajse jatkoi vielä yhdellä julkaisulla, Vi drar vidare vuonna 1978 oli pyrkimys jatkaa ilman Håkanssonia. Orkesteriin jäljelle jääneet Glenngård, Netzler ja Bah ottivat kosketinsoittajaksi Per Leiringin ja rumpuihin Pelle Holmin. Albumi sisältää Genesis-vaikutteista sinfonista rockia. Jopa Mats Glenngård itse on maininnut ettei musiikki oikein enää ollut Kebnekajsea.[5] Bändi hajosi pian levyn teon jälkeen.[4]
Uudelleenkoottu Kebnekajse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2002 yhtye koottiin uudelleen, lähes samaan kokoonpanoon kuin kolmannella albumilla: Kenny Håkanson, Mats Glenngård, Göran Lagerberg, Thomas Netzler, Pelle Ekman ja Hassan Bah. Ainoa puuttuva jäsen oli pitkään sairastanut Ingemar Böcker, joka kuoli vuonna 2007. Yhtye on levyttänyt kaksi konserttitaltiointia ja esiintyy säännöllisesti.[6][4]
Albumijulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Resa mot okänt mål (1971)
- Kebnekaise II (1973)
- Kebnekaise III (1975)
- Ljus från Afrika (1976)
- Elefanten (1977)
- Vi drar vidare (1978)
- Live Tanto (2004)
- Kebnekajse på Grand – 10.12.04 (2005)
- Kebnekajse (2009)
- Idioten (2011)
- Aventure (2012)
Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Electric Mountain, (1993)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Progg.se Alternative musik i Sverige 1967–1984: Kebnekaise Progg.se. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 8.8.2007. (ruotsiksi)
- Bengt Eriksson: Ett försök att utforska Kebnekajse, första etappen. CD-uudelleenjulkaisun kansilehtinen. Silence Recods AB, 2001. SRSCD 3606. (ruotsiksi)
- Bengt Eriksson: Ett försök att utforska Kebnekajse, andra etappen. CD-uudelleenjulkaisun kansilehtinen. Silence Recods AB, 2001. SRSCD 3608. (ruotsiksi)
- Bengt Eriksson: Ett försök att utforska Kebnekajse, tredje etappen. CD-uudelleenjulkaisun kansilehtinen. Silence Recods AB, 2001. SRSCD 3609. (ruotsiksi)
- Kebnekajse: Kebnekajse 2007. Mamalia AB. Viitattu 10.8.2007. (ruotsiksi)