Katri Rehtijärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Katri Elina Rehtijärvi, o.s. Tynni, (7. helmikuuta 1912 Venjoki15. toukokuuta 1987 Helsinki[1]) oli suomalainen lääkäri, joka toimi Oulun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professorina vuosina 1965–1975.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkerinmaan Venjoella syntynyt Rehtijärvi kirjoitti ylioppilaaksi 1931[2] ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1943. Sen jälkeen hän työskenteli yksityislääkärinä Helsingissä vuoteen 1964 saakka. Samalla Rehtijärvi toimi myös apulaislääkärinä Helsingin yleisessä sairaalassa ja vuodesta 1959 lähtien Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikan apulaisylilääkärinä. Vuosina 1965–1975 hän toimi Oulun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professorina ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan iho- ja sukupuolitautien klinikan ylilääkärinä. Rehtijärvi väitteli tohtoriksi 1963.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehtijärven vanhemmat olivat opettaja Kaapre Tynni ja Lilja Maria Piipponen.[2] Hänen sisaruksiaan olivat runoilija Aale Tynni ja kääntäjä Martta Tynni. Perhe muutti Suomeen vuonna 1919.[3] Hän avioitui 1941 Lauri Rehtijärven kanssa.[2] Heidän poikansa Pentti Rehtijärvi (1943–1986) oli Turun yliopiston geologian ja mineralogian apulaisprofessori.[4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reticular network and karyometric properties of mylphomas of the skin. (Helsingin yliopiston väitöskirja). Helsinki ; Stockholm: tekijä ; Karolinska sjukhuset, 1963.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuolleita : Professori Katri Rehtjärvi. Helsingin Sanomat, 3.6.1987, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.3.2019.
  2. a b c Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland 1978, s. 792. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-10475-5-8. Projekt Runeberg.
  3. Toivola, Lea: Ei vain pakolaistytöstä akateemikoksi. Kanava, 2013, nro 7, s. 73-75. Viitattu 4.3.2019.
  4. Papunen, Heikki: Viisikymmentä vuotta geologiaa ja mineralogiaa Turun yliopistossa. Geologi, 2008, nro 60, s. 142. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 4.3.2019. (Arkistoitu – Internet Archive)