Karvakuonovompatti
| Karvakuonovompatti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Harvaetuhampaiset Diprotodontia |
| Alalahko: | Vombatiformes |
| Heimo: | Vompatit Vombatidae |
| Suku: | Lasiorhinus |
| Laji: | latifrons |
| Kaksiosainen nimi | |
 Lajin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Karvakuonovompatti eli etelänkarvakuonovompatti (Lasiorhinus latifrons)[2][3] on yksi maailman kolmesta vompattilajista, ja muodostaa yhdessä pohjankarvakuonovompatin (Lasiorhinus krefftii) kanssa Lasiorhinus-suvun. Laji elää eteläisessä Australiassa, jossa se on silmälläpidettävä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvakuonovompatin ruumis on vahva ja hyvin kaivamiseen sopeutunut. Se painaa noin 20–30 kg. Ruumis on lähes metrin pituinen, jalat ovat lyhyet ja voimakkaat. Häntä on pieni ja usein eläimen tuuhean karvan peittämä.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvakuonovompatti on kasvinsyöjä. Se syö pääosin tuoretta ruohoa ja heinäkasveja. Kuivien kausien aikana se joutuu turvautumaan pienten pensaiden lehtiin ja varsiin sekä joissakin tapauksissa myös juuriin.
Karvakuonovompatit ovat tehokkaita kaivajia. Ne voivat kaivaa etujaloillaan 150 metrin säteelle ulottuvia luolastoja ja yhdellä karvakuonolla voi olla pesänään useampi luolasto.[4]
Karvakuonovompatti saa poikasia kerran vuodessa, yleensä syyskuun ja joulukuun välisenä aikana, jos sadeolosuhteet ovat sopivat. Yleensä naaras synnyttää kerralla 1-2 poikasta. Poikaset syntyvät hyvin pienikokoisina, minkä jälkeen ne kehittyvät ja kasvavat emonsa pussissa. Karvakuonovompatit elävät luonnossa keskimäärin 14-vuotiaiksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jonna Katajisto (päätoim.): Luonnossa: Nisäkkäät 1. Weilin+Göös Oy, 2008. ISBN 978-951-34255-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Woinarski, J. & Burbidge, A.A.: Lasiorhinus latifrons IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ Luonnossa: Nisäkkäät 1 s. 113