Karkeakarvainen steierinajokoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karkeakarvainen steierinajokoira
Steirische Rauhhaarbracke.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Itävalta
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1870-luku
Alkuperäinen käyttö metsästys, haavoittuneen riistan jäljestys
Nykyinen käyttö metsästys- ja jäljestyskoira
Muita nimityksiä Steirische Rauhhaarbracke, Steirinvuoristoajokoira, Coarse-haired Styrian Hound, brachet de Styrie à poil dur, sabueso estirio de pelo áspero, Peintingerbracke
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat;
alajaos 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat;
#62
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 47-53 cm;
narttu 45-51 cm
Väritys fawn tai punainen

Karkeakarvainen steierinajokoira (Steirische Rauhhaarbracke) eli Peintingerinajokoira (Peintingerbracke)[1][2] on itävaltalainen koirarotu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallo on hieman pyöristynyt, otsapenger selkeä. Silmät ovat ruskeat. Korvat ovat riippuvat, eivät kooltaan kovin suuret. Kuono on suora ja kirsu musta. Purenta on aina leikkaava. Rintakehä on leveä ja syvä, selkä leveä ja suora. Häntä on sirpinmuotoinen. Karvapeite on karkea, kova ja säänkestävä, ja muodostaa kuonoon "viikset". Värityksen sävy vaihtelee hiekasta (fawn) punaiseen. Urosten säkäkorkeus on 47-53 cm ja narttujen 45-51 cm.[3]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steierinajokoira on uskollinen ja aktiivinen ja sillä on voimakas metsästysvietti.[1] Se on työssään tarmokas ja määrätietoinen.[3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Peintinger jalosti rodun 1870-luvulla Steiermarkin osavaltiossa. Hän risteytti aluksi karkeakarvaisen istrianajokoira-uroksen ja hannoverinvihikoira-narttu Hela 1:n keskenään.[3][1] Sen jälkeen jalostukseen uskotaan käytetyn myös itävallanajokoiraa[1], kun taas toiset lähteet painottavat etelä- ja kaakkoiseurooppalaisten ajokoirien vaikutusta perimään.[2] Alun alkaen rotu metsästi yksinomaan vuoristo-olosuhteissa[1] ja nykyisin se on kaikkein yleisin Itävallan eteläosassa[2]. Se hyväksyttiin kotimaassaan virallisesti vuonna 1889[2] ja FCI:ssä vuonna 1954.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas, s. 138. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
  2. a b c d Adlercreutz, C.-J. Koirarotujen maailma, s. 399. Karisto, Hämeenlinna: 2003. ISBN951-23-4418-1.
  3. a b c Coarse-haired Styrian Hound: Breed Standard. Federation Cynologique Internationale. Haettu 2.2.2019.