Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton suojelualueluokitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan luonnonsuojelualueiden perustaminen on parhaimpia ja tärkeimpiä keinoja luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttämisessä. Käytännössä lähes kaikissa maailman maissa on luonnonsuojelualueita, ja niitä on monentyyppisiä. Koska suojelualueet maailmalla ovat erilaisia, alueiden vertailemiseksi on kehitetty kansainvälinen luokitusjärjestelmä. Näin pyritään seuraamaan suojelualueiden määrää, laatua, kattavuutta ja tilaa. Luokitusjärjestelmän avulla eri maiden kansalliset järjestelmät tulkitaan kaikkien ymmärtämälle yhteiselle kielelle.[1]

Suojelualueluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokka Nimike Määritelmä[2]
Ia Tiukasti suojeltu alue Luokkaan kuuluvat tiukasti suojellut alueet, jotka on perustettu biodiversiteetin ja mahdollisesti myös geologisten tai geomorfologisten kohteiden suojeluun, ja joissa alueen virkistys- tai muu käyttö ja alueeseen vaikuttaminen ovat tarkkaan säädeltyjä ja rajoitettuja suojeluarvojen säilymisen varmistamiseksi. Tiukasti suojeltuja alueita voidaan käyttää korvaamattoman tärkeinä vertailualueina tieteellisessä tutkimuksessa ja ympäristön seurannassa.
Ib Erämaa-alue Luokkaan kuuluvat suojelualueet ovat yleensä suuria, muuttamattomina tai lähes muuttamattomina säilyneitä erämaisia ja asumattomia tai lähes asumattomia alueita, joita suojellaan ja hoidetaan niiden luonnontilaisuuden säilyttämiseksi.
II Kansallispuisto Luokkaan kuuluvat suojelualueet ovat suuria luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia alueita, jotka on perustettu laajamittaisten ekologisten prosessien sekä alueelle tunnusomaisten lajien ja ekosysteemien suojelemiseksi. Ne muodostavat samalla perustan ympäristön ja perinteisen kulttuurin kannalta kestävän tutkimuksen ja opetuksen sekä henkisen hyvinvoinnin, virkistyskäytön, retkeilyn ja matkailun mahdollisuuksille.
III Luonnonmuistomerkki tai -objekti Luokkaan kuuluvat suojelualueet on varattu yksittäisen luontokohteen suojelemiseen. Se voi olla mm. pinnanmuoto, geologinen muodostuma, merenalainen vuori tai luola, tai elollinen luontokohde kuten vanha metsikkö. Nämä suojelualueet ovat yleensä melko pieniä, ja ovat usein vetovoimaisia käyntikohteita.
IV Luontotyyppien tai lajien suojelu- ja hoitoalue Luokkaan kuuluvien suojelualueiden ensisijaisena tavoitteena on tiettyjen lajien tai luontotyyppien suojelu, mikä heijastuu alueen hoitoon. Monilla luokkaan IV kuluvilla alueilla lajien erityisvaatimukset tai luontotyyppien ylläpito edellyttävät toistuvia hoitotoimia, mutta aktiiviset toimenpiteet eivät ole luokkaan kuulumisen vaatimus.
V Suojeltu maisema-alue Luokkaan kuuluvat suojelualueet, joilla ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on aikojen kuluessa synnyttänyt ekologisesti, biologisesti, kulttuurisesti ja maisemallisesti erityisen arvokkaan kokonaisuuden. Näillä alueilla tämän perinteisen vuorovaikutuksen ylläpito on elintärkeää alueen luonnon suojelulle ja muiden arvojen säilyttämiselle.
VI Luonnonvarojen hoito- ja suojelualue Luokkaan VI kuuluvien suojelualueiden tavoitteena on suojella ekosysteemejä ja luontotyyppejä säilyttäen niihin liittyvät kulttuuriarvot ja luonnonvarojen perinteiset hoito- ja käyttötavat. Alueet ovat yleensä laajoja ja suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. Osalla alueesta sellainen luonnonvarojen kestävä hoito ja pienimuotoinen ei-teollinen käyttö, joka ei vaaranna suojelutavoitteita, on yhtenä päätarkoituksena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heinonen, Mervi; Juvonen, Sanna-Kaisa: IUCN:n suojelualueluokituksen soveltaminen Suomessa 11.10.2013. Metsähallitus. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  2. Heinonen, Mervi; Juvonen, Sanna-Kaisa: IUCN:n suojelualueen ja suojelualueluokkien määritelmät 11.10.2013. Metsähallitus. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)