Kalvas hehku
| Kalvas hehku | |
|---|---|
| Pale Fire | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Vladimir Nabokov |
| Kieli | englanti |
| Genre | kaunokirjallisuus |
| Julkaistu | 1962 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kristiina Drews |
| Kustantaja | Gummerus |
| Julkaistu | 2014 |
| Sivumäärä | 336 |
| ISBN | 978-951-20-9301-4 |
| Aiheesta muualla | |
| Kirjasampo | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kalvas hehku (Pale Fire) on Vladimir Nabokovin englanninkielinen romaani. Se ilmestyi 1962. Teoksen on suomentanut Kristiina Drews, ja suomennoksen on julkaissut Gummerus 2014.
Teoksessa Nabokov käytti epätyypillistä romaanimuotoa, sillä teos koostuu runosta ja sitä kommentoivasta hullusta kirjallisuussaivartelijasta.[1] Teos on hyvin tarkkaan teoksen Sebastian Knightin todellinen elämä laajempi, kompleksisempi ja kryptisempi muunnelma, kirjoittaa Arto Virtanen Parnassossa. Teoksen nimi viittaa kuvitteellisen runoilija John Shaden saman nimiseen 999-säkeiseen runoelmaan. Viimeinen säe jäi puuttumaan tuhannesta, sillä kirjoittaja kuoli. Tarina alkaa asiallisella johdannolla, jota seuraa 50 sivua runoa, jonka romaanihenkilö on kirjoittanut. Runoelman jälkeen on vuorossa parisatasivuinen runoelman kommentti, joka on se varsinainen romaani.[2]
Virtanen pohtii, voiko runoa pitää oikeana runoelmana, kun se on romaanissa pelkästään sisäiskertomuksena eikä itsenäinen teos. Hän kuitenkin toteaa, että se tuo lukijalle aivan aidon esteettisen elämyksen. Hän sanoo, että vaikka teos on pintapuolisesti vaikeatajuinen, se ei ole samalla tavalla vaikea kuin vaikkapa James Joycen Ulysses. Tässä teoksessa hankaluuden ovi toisensa jälkeen avautuu ja päästää lukijan tilasta toiseen. Hankaluus on pintarakennetta, joka koettelee lukijan muistia.[2]
Jyrki Nummi toteaa Helsingin Sanomissa, että lukija havaitsee pian, ettei kirjassa mikään ole sitä, miltä se näyttää. Ristikkäin kulkevat tarinalinjat yhdistyvät kertojan runoelman viimeisestä puuttuvasta säkeestä laatimassa kommentissa. Nummi pohtii eri vaihtoehtoja, miten romaania tulee lukea. Yksinkertaisen tulkinnan mukaan kertoja Kinbote on silmänkääntäjä, joka ikuistaa itsensä Shaden runon avulla. Romanttinen tulkinta taas antaa ymmärtää, että Kinbote on Kalvaan hehkun todellinen taiteilija, joka kultaisella kosketuksella muuttaa keskinkertaisen runon mestariteokseksi. Postmoderni tulkinta taas sanoo, että Shade kirjoitti runon ja keksi oman kuolemansa ja kertoja Kinboten tai päin vastoin Kinbote keksi Shaden voidakseen rakentaa monströösin ”teoksensa”[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vladimir Nabokov Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Arto Virtanen, Maanpako – Varjoja ja heijastuksia. Parnasso 3/2015 s. 44–47
- ↑ Jyrki Nummi, Vladimir Nabokovin romaani on hullun nerokas jännärin ivamukaelma, Helsingin Sanomat 7.12.2014. Viitattu 23.2.2024 (tilaajille)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ovaska, Anna: Kaapattu kirja ja kalvaasti hehkuva totuus. Niin & näin 3/2015.
|
