Kalle Kärkkäinen
Kalle Kärkkäinen (6. tammikuuta 1907 Juankoski – 13. helmikuuta 1953 Helsinki) oli teollisuusneuvos, jonka perustama tehdas tuli tunnetuksi heteka-sängyistään.[1]
Kärkkäisen vanhemmat olivat paperitehtaan työmies Antti Kärkkäinen ja Maria Iskanius ja puoliso vuodesta 1928 Milkka Hirvonen. Hän kävi kansakoulun ja ryhtyi 13-vuotiaana valurinoppilaaksi Juankosken tehtaalla, mutta opiskeli myöhemmin kansalaisopistossa työn ohella. Iisalmessa ja Kuopiossa Kärkkäinen teki metalli- ja ravintola-alan töitä, mutta muutti sitten Helsinkiin pyrkiäkseen merille. Sen asemesta hänestä tuli kuitenkin ravintola Korkeasaaren tarjoilija ja hovimestari, joka myös soitti viulua usean vuoden ajan Helsingin Työväenorkesterissa ja tanssiorkestereissa ja antoi viulutunteja. Valurina Kärkkäinen aloitti vuonna 1929 Suomen Rautasänkytehtaassa, mutta perusti sitten kesällä 1932 Helsingin Teräshuonekalutehtaan, josta tuli Heteka Oy. Yhtiökumppaneikseen hän otti neljä muuta henkilöä vuonna 1934. Yhtiö menestyi hyvin, ja sen rautaputkisänkyjä myytiin 20 vuoden aikana lähes 400 000 kappaletta. Esimerkiksi vuonna 1947 yhtiön tuotannon arvo oli noin 112 miljoonaa markkaa. Hetekoiden ohella yritys valmisti muun muassa muitakin teräshuonekaluja, lastenvaunuja ja kassakaappeja. Teollisuusneuvoksen arvon saanut Kärkkäinen kuoli sydänkohtaukseen vain 46-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Määttä, Vesa: ”Kalle Kärkkäinen”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 630-631. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
|
