Kaliummanganaatti
| Kaliummanganaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | K2MnO4 |
| Moolimassa | 197,14 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 190 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,8 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Kaliummanganaatti (K2MnO4) on kalium- ja manganaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden yhdisteiden valmistukseen ja hapettimena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kaliummanganaatti on tumman vihreää kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on ortorombinen. Aine liukenee veteen, mutta liuokset ovat stabiileja vain hyvin emäksisissä oloissa (hydroksidi-ionikonsentraatio yli 1 mol/l). Jos liuos on vain heikosti emäksinen tai happamampi, kaliummanganaatti disproportioituu kaliumpermanganaatiksi ja mangaanidioksidiksi. Yhdiste on voimakas hapetin.[2][3][4][5]
Kaliummanganaattia valmistetaan kuumentamalla mangaanidioksidia ja kaliumhydroksidia hapettimen, esimerkiksi hapen tai kaliumnitraatin, läsnä ollessa. Reaktio tapahtuu 200–260 °C:n lämpötilassa.[2][3][4][5][6]
- 2 MnO2 + 4 KOH + O2 → 2 K2MnO4 + 2 H2O
Kaliummanganaatista valmistetaan kaliumpermanganaattia hapettamalla sähkökemiallisesti. Vanhemmassa menetelmässä käytettin hapettimena klooria. Kaliummanganaattia käytetään hapettimena orgaanisen kemian synteeseissä.[2][4][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–83. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.3.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c d Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ a b Arno H. Reidies: Manganese Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 426-427. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 889. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1414. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.3.2023). (englanniksi)