Kaksi pölkkypäätä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaksi pölkkypäätä
Block-Heads
Ohjaaja John G. Blystone
Käsikirjoittaja
Tuottaja Hal Roach
Hal Roach Jr.
Säveltäjä Marvin Hatley
Kuvaaja Art Lloyd
Leikkaaja Bert Jordan
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta
Kesto 57 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Edeltäjä Kaksi tyrolilaista
(
Swiss Miss, 1938)
Seuraaja Muukalaislegioonan monnit
(
The Flying Deuces, 1939)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Kaksi pölkkypäätä (engl. Block-Heads) on vuonna 1938 valmistunut Ohukainen ja Paksukainen -elokuva. Elokuvan ohjannut John G. Blystone kuoli äkillisesti kaksi viikkoa ennen elokuvan ensi-iltaa. Kaksi pölkkypäätä on osittain kaksikon lyhytelokuvan Ristiriitoja (1929) toisinto, ja sitä pidetään yhtenä kaksikon parhaista filmeistä.[1]

Alun perin Mae Buschia kaavailtiin rouva Hardyn rooliin, mutta hänen sairastuttuaan roolin sai Minna Gombell. Filmin loppukohtausta ei toteutettu käsikirjoituksen mukaisesti, sillä tuottaja Hal Roach halveksi ideaa Stanin ja Hardyn irtileikatuista päistä naapurin seinällä. Riidat enteilivät koomikkokaksikon uran olevan loppumassa. Parhaiten myyvät Hollywoodin komediat alkoivat olla Cary Grantin ja Katherine Hepburnin tyylisiä draamoja.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ollie ja Stan ovat mukana ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä. Stan jää yksin vartioimaan juoksuhautaa muiden kiivetessä kukkulan yli, ja vielä 20 vuotta myöhemmin Stan pysyy uskollisesti vartiopaikallaan tietämättä sodan olevan päättynyt. Hänet löydetään kuitenkin sattumalta ja otetaan vastaan sankarina.

Samaan aikaan yksivuotishääpäiviä viettävä Ollie lähtee ostamaan vaimolleen (Minna Gombell) lahjaa ja huomaa Stanin kuvan sanomalehdessä. Ollie tapaa vanhan ystävänsä sotilaskodissa ja houkuttelee hänet luokseen lupaamalla täyden ja kuntouttavan ylläpidon. Tämä ei kuitenkaan toteudu, kun rouva Hardy ei hyväksy ajatusta ja lähtee ovet paukkuen. Kommellukset eivät jää suinkaan tähän, vaan kaverukset onnistuvat haastamaan riitaa monien vastaantulijoiden (muun muassa Jimmy Finlaysonin) kanssa sekä tuhoamaan autotallinsa ja oman kotinsa. Pian kuitenkin naapurinrouva Gilbert (Patricia Ellis) ryntää auttamaan poikia, ja väärinkäsitysten soppa saa jälleen lisää tulta alleen.

Filmin loppuosa koostuu Ristiriitoja-elokuvasta poimituista tilanteista, kuten lieden räjähtämisestä, naapurinrouvan vaatteiden kärähtämisestä sekä Stanin taikatemppumaisista kohelluksista. Lopussa kehittyy takaa-ajo, kun naapurin metsästäjämies Gilbert löytää vaimonsa epämääräisestä tilanteesta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Stan Laurel  … Stan  
 Oliver Hardy  … Ollie  
 Patricia Ellis  … rouva Gilbert  
 Minna Gombell  … rouva Hardy  
 Billy Gilbert  … herra Gilbert  
 James Finlayson  … Finn, vihainen herra  
 James C. Morton  … portieeri James  
 Patsy Moran  … Lulu  
 Harry Woods  … äreä herra  
 George Sorel  … ranskalainen lentäjä  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Simon Louvish: Ohukainen ja Paksukainen : elämä ja elokuvat, s. 371–375, 489. Alkuteos: Stan and Ollie The Roots of Comedy. Suomentanut Tarmo Haarala. Jyväskylä: Art House, 2005. ISBN 951-884-398-8.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.