Kahina

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kahina tai Dihya oli 600-luvun lopulla hallinnut Aurèsin berberikuningatar, joka johti vastarintaa tuolloin Pohjois-Afrikkaan Hassan bin al-Numanin johdolla levittäytyneitä muslimeja vastaan. Kahina voitti muslimien joukot useaan otteeseen ajaen nämä Ifriqiyan alueelta, mutta sai alkumenestyksensä jälkeen lopulta surmansa taistelussa heitä vastaan.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymää Aurèsvuorilla.

Suuri osa Kahinasta tiedetystä on legendaa, jonka paikkansapitävyyttä on vaikea tarkistaa. Esimerkiksi Kahina ei ole oikea nimi, vaan arabien hänelle antama lempinimi. Kahinan oikeasta nimestä ei ole yksimielisyyttä. Joissakin lähteissä hänen oikeaksi nimekseen mainitaan Dihya ja Ibn Khaldun kirjoitti saman nimisestä berberiheimosta. Hänen isäkseen mainitaan eri lähteissä Tatit tai vaihtoehtoisesti Matiya (Matteus) Tifanin (Teofanes) poika. Hänen heimonsa djarawa oli osa suurempaa zenata-heimoa. Berberitaustainen Kahina oli mahdollisesti myös osittain kreikkalainen. Kahinan heimo oli monien muiden alueen berberiheimojen tapaan omaksunut aikaan juutalaisuuden, mutta myöhemmin monet olivat kääntyneet kristinuskoon, jota ilmeisesti myös Kahina harjoitti.[1] Joissain lähteissä mainitaan Kahinan olleen juutalainen, mutta todisteita tästä on pidetty heikkoina.[2]

Kahina mainitaan historiallisissa lähteissä vasta hänen ollessaan jo huomattavan vanha ja leskeksi jäänyt. Tarinan mukaan hän eli 127-vuotiaaksi. Kahina tunnettiin Aurèsin kuningattarena ja Aurès oli muodostunut itsenäiseksi kuningaskunnakseen labdasin johdolla alueen kapinoitua tuolloin osia Pohjois-Afrikasta hallinneita vandaaleja vastaan vuonna 477. Kahina tunnettiin myös selvänäkijänä, joka hurmoksessaan päästi hiuksensa vapaaksi rummuttaen rintaansa. Tavanomaisempiin ennustamisen tapoihin kuului myös esimerkiksi tulevaisuuden lukeminen sorasta. Kahinan asema johtajana lienee perustunut paljolti näihin ennustuksiin ja niihin uskoneisiin seuraajiin.[1]

Muslimipäällikkö Hassan bin al-Numan oli valloittanut Bysantin valtakuntaan kuuluneen Karthagon ja kiinnitti voittonsa jälkeen huomionsa Aurèsia vastaan. Aurès oli muodostunut berberien vastarinnan keskukseksi. Muslimien joukot etenivät Kahinan johtamia berberejä vastaan ja tämä poltti ilmeisesti pääkaupunkinaan toimineen Baghayan estääkseen sen päätymisen vihollisen käsiin. Yhteenotto berberien ja muslimien välillä käytiin joen varrella lähellä nykyistä Oued Niniä ja se päättyi muslimien selvään tappioon. Muslimit voitettiin vielä toisen kerran Gabèsin lähellä, minkä jälkeen Hassan vetäytyi Tripolin itäpuolelle. Muslimit oli näin ajettu koko Ifriqiyan alueelta ja Kahinan vallan alainen alue levisi. Joissain lähteissä väitetään koko Ifriqiyan päätyneen Kahinan haltuun, mutta väite lienee liioittelua.[1]

Kahinan patsas Khenchelassa, Algeriassa.

Kahina käytti sittemmin ilmeisesti poltetun maan taktiikkaa muslimeja vastaan, mutta sen aiheuttamien tuhojen määrästä on sittemmin kiistelty. Arabikronikoitsijat liioittelivat Kahinan aiheuttamia tuhoja, jotka esitettiin Kahinan sittemmän tappion perussyynä. Liioittelusta huolimatta poltetun maan taktiikkaa lienee käytetty rajoitetulla alueella ja se on ehkäpä myös kääntänyt joitakin paikallisia Kahinaa vastaan. Hassan oli puolestaan saanut vahvistuksia ja aloitti uuden hyökkäyksen todennäköisesti vuosina 697-8. Tapahtumien tarkempi kronologia ei ole täysin selvä. Ilmeisesti muslimit voittivat ensin Kahinan joukot lähellä Gabèsia, jonka jälkeen Kahina antoi yhden hurmoksellisen ennustuksensa. Tällä kertaa tulevaisuus vaikutti synkemmältä ja hän kehotti poikiaan vaihtamaan puolta paeten itse Aurèsn vuorille. Hassanin joukot seurasivat pakenevaa kuningatarta ja viimeinen yhteenotto Kahinan ja Hassanin joukkojen välillä käytiin paikassa, jota al-Maliki kutsui nimellä Tarfa ja jota al-Bakri ja Ibn Nadji kutsuivat nimellä Tabarka. Jälkimmäinen lienee vääristynyt muoto ensimmäisestä nimestä. Paikka on todennäköisesti Djabal Neshsharin lähellä noin 50 kilometriä Tobnasta pohjoiseen. Kiivaan taistelun jälkeen Kahina sai surmansa kaivolla, joka nimettiin hänen mukaansa.[1]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Abd al-Hakamin mukaan Kahinan kaksi poikaa antautuivat Hasanille ja heistä tehtiin joukkojen komentajia, mutta heistä ei enää kuulla tämän jälkeen. Tarina Kahinan ennustuksesta saattaakin liittyä muslimien puolelle liittyneiden paikallisten legendoihin tapahtumien kuluessa ja ennustuksen tarkoituksena on osoittaa loistokas tulevaisuus muslimien alaisuudessa. Yksi esimerkki muslimeihin liittyneistä paikallisista oli nykyisen Espanjan sittemmin vallannut muslimipäällikkö Tarik ibn Zijad ja on mahdollista, että tarina ennustuksesta on peräisin Tarikilta.[2] Kahinan sittempää mainetta berberien keskuudessa on verrattu Jeanne d’Arciin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis and Ch. Pellat, Assisted by C. Dumont ja M. Paterson: Encyclopaedia of Islam, Volume IV (Iran-Kha), s. 422-423. BRILL, 1998. ISBN 9789004057456.
  2. a b J. D. Fage ja Roland Oliver: The Cambridge history of Africa, s. 509-512. Volume 2. Cambridge University Press, 1978. ISBN 0 521 21592 7. (englanniksi)