Kaasmarkun verkatehdas
Kaasmarkun verkatehdas, omistaja Karlsmarks Fabriks A. B., sijaitsi Ulvilan pitäjässä, Kokemäenjoen oikeanpuoleisessa sivujoessa, Harjunpäänjoessa olevan Kaasmarkunkosken varrella. Tehdas perustettiin 1863. Se harjoitti ensin yksinomaan villankehruuta, mutta sitä laajennettiin 1875 kutomolla ja värjäyslaitoksella. Tuotteiden (kankaita, huopapeitteitä ja lankaa) valmistusarvo vuonna 1909 oli 450 000 markkaa. Työntekijöitä vuonna 1909 oli 116. Sosiaalietuina oli sairasrahasto (12 500 markkaa) sekä pieni kirjasto. Yrityksen pääoma oli 1910-luvun alussa 245 000 markkaa.[1]
Tehtaan perustaja oli Ulvilan seurakunnan lukkari Johan Fredrik Nyström, joka 1860 sai senaatilta luvan perustaa villafalkin ja lumppurepimön Kaasmarkkuun Mäkelän talon maille.[2] Nyström luovutti tehtaan 1875 Kaasmarkun tehtaan Osakeyhtiölle, ja tällöin siitä muodostettiin verkatehdas ja osa Kaasmarkun tehdasosakeyhtiötä.[3] Tehdasrakennuksessa oli kaksi kerrosta: ensimmäisessä oli kehruusalit, värjäämö, kuivaamo ja kattila sekä konehuoneet, toisessa oli kutomo. Tehtaan energia tuli 170 hevosvoiman vesiturbiinista, jonka lisäksi veden ollessa alhaalla energiaa saatiin 60-hevosvoimaisella höyrykoneella.[2]
Tehtaassa valmistettiin verkaa vuoteen 1926, etenkin vihreää verkaa Venäjän sotaväen vaatetukseen.[4]
Tehdas paloi 1928.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tietosanakirja osa 3, palsta 1683. Kaasmarkun verkatehdas. Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1911. Teos Runeberg-projektissa (viitattu 1.6.2020).
- ↑ a b Matkailun historialliset kohteet ([vanhentunut linkki]) Ulvila. Viitattu 1.6.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Avellan, Niilo J.: ”Entisen Ulvilan pitäjän maatilat II”, Satakunta – Kotiseutututkimuksia III, s. 161–162. 2. painos. Satakuntalainen osakunta, 1928. Teoksen näköisversio (Pdf).
- ↑ Aarteita Kullaalta, Tervetuloa Kaasmarkun kylään muinaisen Harjunpäänlahden perään (Doc) (lataa Doc-tekstitiedoston [vanhentunut linkki]) Ulvila.fi-sivusto. Arkistoitu 11.10.2022. Viitattu 1.6.2020.
- ↑ Ulvila Kaasmarkku, Osayleiskaava‐alueen arkeologinen inventointi (Pdf) (s. 71) Satakunnan museo. Viitattu 1.6.2020.