Kaarlo Mainio Levander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlo Mainio Levander
Kaarlo Levander vuonna 1916.
Kaarlo Levander vuonna 1916.
Henkilötiedot
Koko nimi Kaarlo Mainio Levander
Syntynyt 1. marraskuuta 1867
Loviisa
Kuollut 7. joulukuuta 1943 (76 vuotta)
Helsinki

Kaarlo Mainio Levander (1. marraskuuta 1867 Loviisa7. joulukuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen vesieläimiin perehtynyt biologi ja Suomen limnologian isä.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levander kävi koulua Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1889 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1894 (väitöskirja oli nimeltään Beiträge zur Kenntnis einiger Ciliaten). Hän toimi Helsingin yliopiston eläinmuseon amanuenssina 1889–1902 ja eläintieteen professorina 1910–1935.

Kesästä 1889 alkaen maisteri Levander toimi professori Johan Axel Palménin assistenttina tutkien ensin Espoon Lövön merialueen mikrofaunaa ja Palménin perustettua Tvärminnen eläintieteellisen aseman Hankoon vuonna 1902 siirtyi Levander tutkimaan aseman merialuetta. 1891 Levander kävi opintomatkalla Saksassa ja ryhtyi sen jälkeen tutkimaan myös Lövön alueen kalliolammikoiden mikroeliöstöä. Myös Tvärminnessä hän aloitti laajan kalliolammikkotutkimuksen.

Palmén valitsi Levanderin Tvärminnen aseman kuusijäseniseen toimikuntaan ja hän toimi siinä kuolemaansa saakka. 1897 Levander perusti Luonnon Ystävä lehden (nykyisin Luonnon Tutkija) ja toimi lehden päätoimittajana. Suomen Biologian Seura Vanamo ry. ryhtyi julkaisemaan lehteä vuonna 1900. Levander toimi Vanamo-seuran puheenjohtajana Aukusti Juhana Melan kuoleman jälkeen 1904–1919. Hän toimi Suomen Riistanhoito-Säätiön ensimmäisenä puheenjohtajana 1925 alkaen.[2]

Levander oli kaksikielinen. Hän oli ensimmäinen eläintieteen dosentti, joka oli käynyt suomenkielistä koulua ja opetti myös suomeksi. Hän nimesi muutamia uusia eliölajeja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 892. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Suomen Riistanhoito-Säätiö.
  3. ITIS.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]