Kaliumjodaatti
| Kaliumjodaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | KIO3 |
| Moolimassa | 214,00 g/mol |
| Ulkomuoto | Kiteistä valkoista jauhetta |
| Sulamispiste | 560 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 3,98 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen |
4,7 g/100ml (0 °C) 32,3 g/100ml (100 °C)[1] |
Kaliumjodaatti (KIO3) on kaliumkationien ja jodaattianionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Kaliumjodaattia voidaan käyttää muun muassa analyyttisessa kemiassa reagenssina.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaliumjodaattia voidaan valmistaa hapettamalla elektrolyyttisesti kaliumjodidia.[1] Jodi voidaan liuottaa jodidi-ioneina kaliumhydroksidiliuokseen, minkä jälkeen se hapetetaan. Seos jäähdytetään, jolloin kaliumjodaatti kiteytyy. Tämän jälkeen yhdiste voidaan suodattaa liuoksesta.[2]
Kaliumjodaattia voidaan valmistaa myös käyttämällä kaliumjodidin hapettimena kaliumkloraattia. Yhdisteet sulatetaan ja veteen suhteellisen niukkaliukoinen kaliumjodaatti voidaan kiteyttää vedestä, johon sulate uutetaan.[1]
- KClO3 + KI → KIO3 + KCl
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaliumjodaatin pääasiallinen käyttö on analyyttisenä reagenssina.[1] Analyyttinen käyttö perustuu aineen voimakkaaseen hapetuskykyyn. Kaliumjodaatin avulla voidaan määrittää muun muassa jodidi-ionien, monien metallien, kuten tinan tai talliumin pitoisuuksia. Yhdistettä käytetään myös monien farmaseuttisten orgaanisten yhdisteiden määritykseen. Tällaisia ovat muun muassa bentsalkoniumkloridin, setrimoniumbromidin ja semikarbatsidin analysoimiseen.[3][4]
Kloridi-ionien läsnä ollessa muodostuu usein sivutuotteena myös jodikloridia. Esimerkiksi määritettäessä jodidipitoisuuksia.[4]
- IO3- + 2 I- + 3 Cl- + 6 H+ → 3 ICl + KCl + 3 H2O
Kaliumjodaattia voidaan käyttää kaliumjodidin asemesta joditableteissa. Jodaatti muuntuu jodiksi, joka estää radioaktiivisen jodin kertymisen kilpirauhaseen. Kaliumjodaatin annoskoko on aikuisella maailman terveysjärjestön suosituksen mukaan 170 mg. WHO pitää kaliumjodidia parempana vaihtona, koska ärsyttää suolistoa hieman vähemmän.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 277. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Potassium Iodate National Research Development Corporation ( A Government of India Enterprise ). Arkistoitu 3.2.2012. Viitattu 26.2.2010. (englanniksi)
- ↑ Ashutosh Kar: Pharmaceutical Drug Analysis, s. 219. New Age International, 2007. ISBN 978-8122415827. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.02.2010). (englanniksi)
- ↑ a b R. K. Sharma: Inorganic reaction mechanisms, s. 298. Discovery Publishing House, 2007. ISBN 978-8183562263. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.02.2010). (englanniksi)
- ↑ Guidelines for Iodine Prophylaxis following Nuclear Accidents World Health Organization. Viitattu 26.2.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Potassium iodate (englanniksi)
- ChemBlink: Potassium iodate (englanniksi)