Käyttäjäkeskeinen suunnittelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa (User-Centered Design, UCD) lähtökohtana pidetään käyttäjien toiveita ja tarpeita. Tämä käyttäjänäkökulma pidetään mukana koko suunnitteluprosessin ajan. Menettelyllä pyritään takaamaan tuotteen hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys. Kansainvälisen ISO 13407:1999 -standardin mukaan käyttäjäkeskeiseen suunnitteluprosessiin kuuluu tarvittaessa uudelleen toistettavina vaiheina:

  • käyttökontekstin ymmärtäminen ja määrittely
  • käyttäjävaatimusten ja organisaation vaatimusten määrittely
  • suunnitteluratkaisujen tuottaminen
  • evaluointi.

Tunnetuin ja eniten käytetty käyttäjäkeskeinen suunnittelumenetelmä on Hugh Beyerin ja Karen Holtzblattin 1990-luvulla kehittämä Contextual Design.[1]

Myös käyttäjäkokemus on tärkeä osa käyttäjäkeskeistä suunnittelua ja sitä tulisi soveltaa niin tuotteiden kuin palveluidenkin kehitykseen. Nykyisen ajattelumallin mukaan tuote on laite, joka antaa ihmisen saamaa kokemusta kohentavan palvelun, kun taas palvelu on asiakkaan saamaa kokemusta kohentava toiminto. Näin voidaan ajatella ihmisen ostavan autonoston yhteydessä oikeastaan kuljetuspalvelua.

Käyttäjälähtöisestä tuotekehityksestä on kirjoittanut muun muassa Cagan & Vogel (2003). [2]

  1. Hugh Beyer, Karen Holtzblatt: Contextual Design: A Customer-Centered Approach to Systems Designs. Addison-Wesley
  2. Jonathan Cagan, Craig M. Vogel: Kehitä kärkituote - ideasta innovaatioksi. Gummerus. 2003

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.