Käpälälauta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Käpälälauta on perinteinen suden tai ketun metsästyksessä käytetty ansa.[1] Käpälalauta pystytettään maahan tai veistetään kolmihaaraiseksi[2] ketulle noin 170–200 cm:n mittaiseksi jätettyyn kantoon.

Käpälälaudan kärkeen laitetaan syötti niin korkealle, ettei peto yllä siihen hampaillaan, vaan yrittää pudottaa syötin käpälillään, jolloin käpälä saattaa tarttua eläimen pudotessa laudan molemmissa sivuissa oleviin loviin. Käpälästään juuttunut peto jää siis lautaan roikkumaan.

Käpälalautoja käytettiin Suomessa vielä 1900-luvun alkupuolella, harvinaisuutena myöhemminkin, mutta ei enää sen riistaeläimelle aiheuttaman kärsimyksen vuoksi, eli se on kielletty[2]. Nykyään metsästyslain sallimat ansat ovat jalkanaru ketulle, hetitappavia rautoja tai loukkuja, jotka eivät vahingoita eläintä. Käpälälauta on levinnyt koko euraasialaiselle havumetsävyöhykkeelle Skandinaviasta Japaninmerelle saakka. Siitä on päätelty keksinnön olevan ikivanha.

Sanonta jäädä käpälälautaan tarkoittaa kiikkiin eli kiinni jäämistä jostakin teosta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kettuja pyydetään (ote). Uusi Suometar, 04.11.1893, nro 257, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 13.07.2014.
  2. a b Facta 2001, WSOY 1981, 9. osa, palsta 469
  3. Hakusana > "Käpälälauta", Kielitoimiston sanakirja