Källaren
Källaren oli Turun Luostarikorttelissa Luostarin jokikadun varrella sijainnut tontti, jonka alueella suoritettiin Aboa Vetus Ars Nova -museon kesän 2017 arkeologiset kaivaukset. Arkeologisten havaintojen perusteella tontilla on ollut kaupunkimaista asutusta ainakin 1300-luvulta lähtien,[1] mutta tontin käyttötarkoituksesta tai asukkaista ei ole tietoa ennen 1600-lukua. Varhaisin tonttiin Källaren -nimellä viittaava asiakirjalähde on Turun raastuvanoikeuden pöytäkirja vuodelta 1634.[2] Tontilla oli ollut rakennuksia ja asutusta aina vuoteen 1827 saakka, jolloin tontin rakennukset tuhoutuivat Turun palossa.[2] Nykyisin tontin alue on suurilta osin Aboa Vetus Ars Nova -museon pihamaalla, Itäisen Rantakadun ja Nunnankadun kulmassa sekä osin myös näiden katujen alla.[3]
Anders Merthen ja Källaren[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tontin varhaisin tunnettu omistaja on kauppias Anders Merthen, joka on asunut tontilla ainakin vuodesta 1633 alkaen kuolemaansa vuonna 1666 asti.[4] Merthenillä oli Turun raatihuoneen kellarioikeudet eli alkoholin anniskelumonopoli,[5] ja arkeologisten löytöjen perusteella hän piti krouvia myös kotitalonsa kellarissa. Tontin nimitys Källaren (ruots. kellari) juontaa juurikin Merthenin, sekä myöhemmin hänen kuoltuaan hänen vaimonsa Karin Gerdnerin ja heidän poikansa Torsten Merthenin, krouvitoimintaan.[6]
Vuoden 2017 arkeologisissa kaivauksissa tontin alueelta löytyi liitupiippujen kappaleita, lasipikareiden sirpaleita ja sarvesta valmistettu pelinoppa.[7] Hollantilaisvalmisteiset liitupiiput voidaan ajoittaa 1600-luvun alkuun tai puoliväliin,[4][6] eli juurikin aikaan, jona Merthen piti krouvia tontillaan. Piippujen poltto kuului keskeisesti 1600-luvun kapakkakulttuuriin.[6]
Merthenin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tontin omistajat ja asukkaat tunnetaan hyvin 1700-luvulta lähtien henkikirjojen ja Dahlströmin kortiston perusteella, mutta arkeologisia tietoa on tästä lähtien hyvin niukasti, ilmeisesti siksi, että pihamaa oli kivetty kokonaan 1700-luvun alussa.[8]
1700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1700-luvun alussa tontilla asuivat Torsten Merthenin tyttäret, Catarina ja Sivonia Merthen asuivat tontilla kahdestaan.[9] 1710-luvun alkupuolelta 1730-luvun alkuun tontti oli autio.[9] Tontti oli lyhyesti apteekkari Jonas Synnerbergin omistuksessa 1720–1730-lukujen vaihteessa, kunnes kirjanpainaja Johan Kempe osti tontin Synnerbergiltä vuonna 1732.[10] Kempe toimi tuolloin Turun akatemian kirjanpainajana, ja akatemian kirjapaino onkin ilmeisesti sijainnut Källaren -tontilla vuodesta 1734 noin vuoteen 1760 saakka. Vuonna 1756 akatemian kirjapainon johtoon valittiin Johan Christopher Frenckell,[9] joka lunasti tontin ja kivitalon Johan Kempen perillisltä vuonna 1758.[11]. Talo oli vuokralla kunnes Frenckell myi sen tontteineen 1762.[12]
Vuosina 1762-76 tontin omisti Johan Olivecreutz, muttei ilmeisesti asunut siellä.[9] Vuodesta 1776 tontilla asui kauppalaivan kapteeni Wilhelm Ström perheineen vuoteen 1791 saakka, jolloin tontti siirtyi niin ikään kauppalaivan kapteeni Gustaf Adolf Dammertille, joka omisti tontin vuoteen 1824 asti.[9]
1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1810-luvun alussa Dammert osti myös viereisen Forsteen -nimellä tunnetun tontin, ja vuokrasi ainakin joitakin huoneita.[9] Vuonna 1824 molemmat tontit osti kauppias Carl Semenius, joka asui palvelusväkensä ja vuokralaistensa kanssa tonteilla Turun paloon vuonna 1827 saakka.[9] Palon jälkeen tontin vaurioituneet rakennukset purettiin ja tontti muuttui pihamaaksi, kunnes se 1870-luvulla muutettiin puutarhaksi.[8]
1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1928 suurin osa Källarenista jäi Rettigin palatsin englantilaistyylisen puutarhan alle.[13] Puutarha on nykyään pihamaata. 1990-luvulla palatsin pihamaalle, osittain Källarenin alueelle, rakennettiin teatterilava,[14] joka on ollut Linnateatterin kesäteatterikäytössä, mutta on sittemmin purettu.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aalto, Ilari. Mattila, Elina. Rettigin tontin pihamaan arkeologinen kaivaus 2017. Kaivauskertomus. (Arkistoitu – Internet Archive) Aboa Vetus & Ars Nova 2018. Viitattu 8.1.2021.
- Aalto, Ilari. Mattila, Elina. ”Tupakkaa ja muita pienelintarvikkeita” 1600-luvun liitupiippukokonaisuus turkulaisen krouvitoiminnan ilmentäjänä. SKAS 1/2019. Suomen keskiajan arkeologian seura. 61-75. Viitattu 12.1.2021.
- Dahlströmin topografinen kortisto. Korttihakemisto topografian mukaisesti järjestettynä. Korttelit (Bdg3:10) (Arkistoitu – Internet Archive). Turun maakunta-arkisto, Kansallisarkisto. Viitattu 21.1.2021.
- Järvelä, Leena. Palatsin alueen vaiheita isovihan ajoilta (1712–1721) Turun paloon v. 1827. Luostarikorttelin jokirannan, ”Åkantenin” asukkaita 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa - turkulaisten suurkauppiaiden ja Turun Akatemian professorien asuinaluetta. Matti Koivurinnan säätiö 1994.
- Rettigin palatsi. Julkaisussa: Aboa Vetus & Ars Nova. Historian ja nykytaiteen museo. Toim. Johanna Lehto-Vahtera ja Eeva Holkeri. Turku, 2012.
- Savolainen, Panu. Rettigin tontin rauniot historiallisissa lähteissä vuoteen 1827. SKAS 1/2011 Suomen keskiajan arkeologian seura. 19-46. Viitattu 12.1.2021.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aalto, Mattila (2018), s. 48
- ↑ a b Aalto, Mattila (2018), s. 9
- ↑ Aalto, Mattila (2018), Kartta 1, s. 10
- ↑ a b Aalto, Mattila (2018), s. 10
- ↑ Savolainen.
- ↑ a b c Aalto, Mattila (2019).
- ↑ Aalto, Mattila (2018), s. 50
- ↑ a b Aalto, Mattila (2018), s. 51
- ↑ a b c d e f g Järvelä.
- ↑ Dahlströmin topografinen kortisto, Jakso 1091. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Dahlströmin topografinen kortisto, Jakso 1103. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Dahlströmin topografinen kortisto, Jakso 1111. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Rettigin palatsi.
- ↑ Aalto, Mattila (2018), s. 52
- ↑ Linnateatterin Miniä hurmasi turkulaiset - lisäesityksiä kesällä 2014! Aboa Vetus Ars Nova 9.10.2013. Viitattu 21.1.2021.