Juuriperhoset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juuriperhoset
tarhajuuriperhonen (Hepialus lupulinus)
tarhajuuriperhonen (Hepialus lupulinus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Exoporia
Yläheimo: Juuriperhosmaiset Hepialoidea
Heimo: Juuriperhoset Hepialidae
Stephens, 1829
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Juuriperhoset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Juuriperhoset Commonsissa


Juuriperhoset (Hepialidae) on yhteensä 60 suvussa hieman alle 590 lajia käsittävä perhosheimo. Se lukeutuu alkeellisimpiin nykyisin eläviin perhosryhmiin.

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuriperhoset ovat suuri ja ulkonäöllisesti hajanainen juuriperhosmaisten yläheimon ryhmä. Keskeisinä piirteinä, jotka erottavat ne muista yläheimon heimoista on siipien mediaanisuonia yhdistävä poikkisuoni sekä raajojen säärissä olevien okien surkastuminen. Tuntosarvet voivat olla hammasteiset tai kahteen-kolmeen kertaan kampahampaiset, mutta useimmiten huomattavat pienet. Joidenkin lajien koirailla on huomattavan suuret verkkosilmät, millä saattaa olla merkitystä pariutumiskäyttäytymisessä.[1] Etusiiven takareunassa on tarramainen liuska, joka tarttuu takasiiven etureunan siipisuoniin ja muodostaa kytkennän siipien välille[2]

Heimo on perinteisesti jaettu kahteen osaan. "Pieniä juuriperhosia" ovat parikymmentä sukuihin Fraus, Gazoryctra, Afrotheora sekä Antihepialus kuuluvaa lajia ja "juuriperhosiin sensu stricto" kuuluvat loput, noin 540 lajia. Jälkimmäisellä ryhmällä yhteistä on erityisesti koiraan genitaalien rakenne sekä tapa, jolla toukka kehrää itselleen kotelokopan.[3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuiset perhoset eivät nauti ravintoa ja niiden elinkaari kestää noin vuorokaudesta pariin viikkoon. Perhoset ovat pääasiassa aktiivisia hämärän aikaan tai yöllä, mutta etenkin arktisilla alueilla elävät lajit lentävät myös päivällä. Lento on poikkeuksellisen aktiivista sumuisina tai sateisina iltoina. Naaraat liikkuvat koiraita aktiivisemmin ja valolle lentäneistä yksilöistä suuri osa on yleensä naaraita.[3] Pariutuminen tapahtuu usein monimutkaisen pariutumislennon yhteydessä ja suurikokoisimmilla lajeilla naaraan arvellaan tuottavan jopa yli 30 000 munaa.

Toukkien elintavat tunnetaan huonosti. Toukat elävät useilla lajeilla ravintokasvin juurten tai varsien sisällä, joskus kuitenkin vapaana maaperässä tai kasvillisuuden joukossa.[3] Sienirihmastojen syöminen saattaa todellisuudessa olla heimon lajeilla merkittävässä asemassa, ja useilla lajeilla toukan tiedetään vaihtavan sienirihmastosta kasviravintoon jossakin kehityksensä vaiheessa.[1] Vaikka trooppisilta alueilta tunnetaan muutama laji, jollia on useita sukupolvia vuodessa, toukkakehitys kestää useimmilla lajeilla useita vuosia.[3]

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta juuriperhoslajeja tunnetaan seitsemän. Taksonomisessa järjestyksessä ne ovat[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kristensen, N.P. (toim.): Handbuch der Zoologie/Handbook of Zoology (Volume IV – Arthropoda: Insecta. Part 35: Lepidoptera, Moths and Butterflies 1). Walter de Gruyter, Berlin & New York. ISBN 3-110-15704-7 s. 59–60
  2. Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6. s. 219
  3. a b c d Nielsen, E.S., Robinson, G.S. and Wagner, D.L. (2000) Ghost-moths of the world: a global inventory and bibliography of the Exoporia (Mnesarchaeoidea and Hepialoidea) (Lepidoptera). Journal of Natural History, 34(6), 823
  4. http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/1.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]