Justine Béhanzin
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ks. keskustelusivu |
Justine Béhanzin (s. 1911 Dahomey) oli kätilö[1] ja ammattiyhdysliikkeen aktivisti, joka tunnetaan henkilönä, joka taisteli naisten itsenäisyyden puolesta Beninissä.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Justine Béhanzin oli kuningas Béhanzinin pojantytär. Justine Béhanzinin otti mukaan politiikkaan hänen isänsä, joka vei hänet ensimmäiseen salaiseen tapaamiseen, kun hän oli vain 12-vuotias. Ranskan Dahomeyssa tukahdutettiin nationalistisia ajatuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Justine Béhanzin isä ja hänen militanttitoverinsa tekivät hänestä lähettilään. Hän välitti Abomeyhin, Lokossaan ja Porto-Novoon viestejä, jotka julkaistiin kansallismielisessä sanomalehdessä Dahomeyn ääni. Justine Béhanzin hyötyi myös nuoremman veljensä Louis Sènaïnon Béhanzinin tuesta.[2]
Poliittinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1961 Justine Béhanzin kieltäytyi terveysministerin virasta, jota presidentti Hubert Maga tarjosi. Hän totesi:
Hylkäsin tämän tarjouksen, koska olin antanut itselleni olennaisen tehtävän. Autamme ensin naisten kouluttamisesa, jotta he voivat kokoontua puhumaan yhdellä äänellä. Koska tätä tavoitetta ei saavutettu, katsoin että ei ollut vielä minun aikani…
Todellisuudessa Justine Béhanzin vastusti presidentti Hubert Magan hallintoa. Naisasiaa puolustava taistelija pikemminkin kannatti tasavallan varapresidentin ja presidentti Maga:n liittolaisen Sourou Migan Apithyn poliittisia ajatuksia.[2]
Vuonna 1964 hän kieltäytyi myös presidentti Justin Ahomadégbén (1964-1965) tarjouksesta, jossa hänelle haluttiin antaa ministerin salkku. Béhanzin kieltyäytyi, koska hänelle ei sanojensa mukaan ollut vielä tullut aika hoitaa ministerin tehtävää [3].
Vuonna 1969 Justine Béhanzin oli maan kansalliskokouksen jäsen. Monet tämän ajan poliittisten auktoriteettien vaimot ovat huomauttaneet, että naiset vaikuttivat, olematta etujoukossa, tiettyihin miesten tekemiin päätöksiin.[4]
Militantti ja aktivisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammattiliittojen aktivistina Justine Béhanzin perusti Sourou Migan Apithyn kanssa noin vuonna 1946 poliittisen puolueen PRD:n (Parti Républicain du Dahomey, Dahomeyn republikaaninen puolue), jonka tavoitteena oli tuolloin edistää naisten osallistumista poliittiseen elämään.[2]
Marraskuun lopulla 1946 syntyi Dahomeyhin ensimmäinen suuri puolue, Union Progressiste Dahoméenne (UPD, Dahomeyn progressiivinen unioni). Justine Béhanzin, joka oli jo ammattiliittojen aktivisti, osallistui UPD:n luomiseen, mutta oli varuillaan. Hän totesi myöhemmin: "Naiset eivät voineet tavata avoimesti. He pelkäsivät muutosta, joka oli tarpeellista työnsä pelastamiseksi. Keskustelimme usein, kuinka taistelemme ollaksemme miesten kaltaisia”.[4]
Lausuntoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Justine Béhanzinista kerrotaan useissa Beninin yleisradion ORTB:n hänestä tekemissä dokumenteissa, joiden otsikkona oli Naisen taistelu Dahomeyn itsenäisyyden puolesta. Raportissa Hubert Maga sanoo:[5]
Ensinnäkin hän oli sydämellinen, dynaaminen nainen, ja sitten hän tietysti astui politiikkaan. Hän teki yhteistyötä minun ja useiden poliittisten puolueiden kanssa, koska hän tahtoi puolustautua ja tehdä paremmin.
Robert Dossou:
Hän ei ole vain symboli, vaan enemmän kuin symboli... Opiskeluvuosiamme Victor Ballotissa 1950-luvulla leimasi Justine Béhanzinin hahmo… Hän oli malli nuorelle työssä käyvälle sukupolvelle… hän on yksi naisista, jotka antoivat maalle työpaikan.
Isabelle Tevoedjre:
Taistelija ja taistelija ehdottomasti, voi kyllä! Hän esitti näkökantansa. Vertaaan häntä Madame Sogloon. Justine Béhanzin oli nainen, joka ilmaisi mielipiteensä. Hän oli etujoukon solu.
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Justine Béhanzin nimitettiin Beninin kansallisen ritarikunnan komentajaksi ja sosiaalisten ansioiden ritarikunnan komentajaksi 2. elokuuta 1970. Vasta vuonna 1997 presidentti Kérékoun hallinnon aikana hän hyväksyi Beninin kansallisen ritarikunnan komentajan arvon 96-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Precidence de la Republique 1997. Republique du Bénin.
- ↑ a b c CATHERINE LAGACÉ: FEMMES ET POLITIQUE AU BÉNIN: UN DÉFI À RELEVER 2007. UNIVERSITÉ DU QUÉBEC À MONTRÉAL.
- ↑ BENIN-POLITIQUE: Statu quo sur la Promotion des Femmes Dans les Institutions de l'Etat. ipsnews.net. 26.5.1998. Viitattu 17.2.2022. en-US
- ↑ a b Attanasso, Marie-Odile: Femmes et pouvoir de politique qu Benin, des origines dahomennes a nos jours 2012. Republique du Bénin, Assemble Nationale.
- ↑ Justine Béhanzin, le combat d'une femme pour l'indépendance du Bénin archive.wikiwix.com. 2017. ORTB. Viitattu 24.4.2023.
