Béhanzin
| Béhanzin | |
|---|---|
 Kuningas Béhanzin vuonna 1895. | |
| Valtakausi | 1890-1894 |
| Edeltäjä | Glele |
| Seuraaja | Agoli-agbo |
| Syntynyt |
Kondo 1844 Abomey, Dahomeyn kuningaskunta |
| Kuollut |
10.12.1906 Blida, Algeria |
| Hautapaikka | Abomey, Dahomey (1928) |
Béhanzin Hossu Bowelle (s. 1840 Abomey, Dahomeyn kuningaskunta –k. 1906 Blida, Algeria)[1][2] oli Dahomeyn kuningaskunnan hallitsija eli dadá vuosina 1889–1894 Ranskan ja Dahomeyn sotien aikana. Hänet ajettiin maanpakoon Martiniqueen ja Algeriaan.[1]
Béhanzinin alkuperäinen nimi Kondo muutettiin, kun hänen isänsä Glele kuoli ja hänestä tuli Dahomeyn yhdestoista kuningas. Béhanzinia kutsuttiin Dahomeyssa tradition mukaan nimellä "Kuningashai". Hänen mottonsa kuningashaina oli: “Vihainen hai pelottaa vihollisensa." Béhanzinin symbolit olivat hai, muna ja kaksi kookospalmupuuta.[2]
Sodat ja valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noustuaan valtaan Béhanzin kohtasi useita haasteita ulkopolitiikassa ja yrityksiä tunkeutua maahan, sekä yleistä tyytymättämyyttä kuningaskunnassa. Hän yritti puolustaa oikeuttaan kapinallisiin vasallivaltioihin valloitussodilla. Tämä johti suoraan konfliktiin Ranskan kanssa. Béhanzin hylkäsi Ranskan vaatimukset Cotonoun kylästä, jonka luultavasti oli hänen tietämättään luovuttanut Ranskalle paikallinen viranomainen. Lisäksi Béhanzin väitti, että Porto-Novo oli hänen vasallivaltionsa. Koska Porto-Novon kuningas Toffa oli vaatinut ja saanut protektoraattiaseman Ranskalta, Béhanzinin politiikka johti lopulta sotaan.[1]
Ranskan julistettua sodan Dahomeylle Béhanzin kirjoitti Porto-Novon Ranskan siirtomaahallinnon johtajalle Victor Ballotille 10.4.1892:
"Haluaisin tietää, kuinka monta itsenäisen Ranskan kylää minä, Dahomeyn kuningas olen tuhonnut. Olkaa niin hyvä ja pysykää rauhallisena, jatkakaa kaupankäyntiänne Porto Novossa, niin mekin pysymme rauhallisina, kuten ennenkin. Jos haluatte sotaa, olen valmis. En lopeta sitä, vaikka se kestäisi sata vuotta ja tappaisi 20 000 miestäni."[3]
Behanzinin uhkaukset kaikuivat kuuroille korville, ja Ranskan valloitusjoukkoja alkoi kerääntyä Dahomeyn rannikolle.[4] Cotonoun kylän satamalaiturin rakentaminen alkoi.
Marraskuussa 1892 Ranska valtasi Dahomeyn pääkaupungin Abomeyn. Béhanzin ei pystynyt vastaamaan vaatimuksiin luovuttaa seitsemän miljoonaa frangia, kahdeksan kanuunaa ja kaksi tuhatta pikakivääriä valloittajille 24 tunnin kuluessa. Kuningas pakeni hoveineen Abomeysta jättäen liekehtivän kaupungin viholliselle.lähde?
Seuraavan vuoden ajan monarkia säilyi koskemattomana, mutta näkymättömissä ranskalaisille Abomeyn pohjoispuolella. Pakolaisille, joiden lukupäärä arvioitiin kahdesta kuuteen tuhanneksi, tarjosivat ruokaa Ajan ja Agonlin seudun asukkaat.lähde?
Béhanzin onnistui lähettämään vuoden 1893 alussa lähetystön Eurooppaan Lagosin kautta. Se pyrki neuvottelemaan Ranskan presidentin kanssa ja yritti käynnistää lehdistökampanjan, jonka myötä muut Euroopan maat kääntyisivät Ranskaa vastaan. Lähettiläät palasivat takaisin maaliskuun alussa, jolloin hovin kannattajat alkoivat vähentyä ja pakolaisleirissä oli sairauksia. Dahomeyläisten raportoitiin rakentavan armeijansa uudelleen ja raporttien mukaan naisten joukkojen määrä oli suurempi kuin miesten.lähde?
Viestintä monarkian ja ranskalaisten välillä oli toimivaa. Ranskan valloitusarmeijan johtaja Alfred Dodds oli jo joulukuussa 1892 julistanut, että Béhanzin oli syösty vallasta ja että ranskalaiset etsivät hänen korvaajaansa. Vuoden 1893 alussa ranskalaiset ilmoittivat haluavansa jakaa maan siten, että Béhanzin jäisi Abomeyn tasangon hallitsijaksi. Kuningas vastusti vaatimuksia antautumisestaan. Heinäkuussa ranskalaiset kieltäytyivät neuvottelemasta ja vaativat Bëhanzinia paikalle henkilökohtaisesti. Sillä aikaa Dodds matkusti kolmeksi kuukaudeksi Pariisiin saadakseen tukea Dahomeyn lopulliselle valloittamiselle. Lokakuun puolessa välissä käynnistyivät ranskalaisten sotilasoperaatiot, joiden tavoitteena oli kuninkaan kiinniotto. Béhanzin pystyi kuitenkin pakenemaan muutamien vaimojensa ja lastensa kanssa. Béhanzin antautui tammikuun lopussa 1884.lähde?
Vankina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaiset nimittivät Agoli-Agbon Dahomeyn kuninkaaksi. Béhanzin ja seurue, jossa oli hänen vaimojaan, palvelijoitaan ja lapsiaan siirrettiin vankeina Cotonouhun ja helmikuussa Länsi-Intiassa sijaitsevaan Martiniqueen.[5]
Béhanzin kuoli Blidassa, Algeriassa keuhkokuumeeseen vuonna 1906. Béhanzinin jäännökset haudattiin uudelleen vuonna 1928 täysin sotilaallisin kunnianosoituksin Djimeen, jossa hänen jälkeläisillään on asuinkortteli.[1]
Julkisuus, kunnianosoitukset ja muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningas Béhanzinia pidetään nykyisin suurena afrikkalaisena johtajana, joka kieltäytyi yhteistyöstä ranskalaisten kolonialistien kanssa ja joka taisteli urheasti kansansa vapauden puolesta.[6]
Cotonoussa on Béhanzinin patsas Ranskan instituutissa ja Canan kaupungissa Béhanzinin vastarinnan muistopaikka.
Béhanzinin kunniaksi pystytettiin muistomerkki hänen kotikaupunkiinsa Abomeyhin. Pohjoiskorealaisen Mansudae Art Studion valmistama teos paljastettiin Beninin kansantasavallan aikana, vuonna 1979.[7] Se esittää kuningas Béhanzinia, jonka vasen käsi kohoaa torjuvasti ja jonka oikeassa kädessä on recade-valtikka. Veistoksen jalustassa on ote Béhanzinin pitämästä puheesta:
"En koskaan hyväksy minkään sopimuksen allekirjoittamista, joka saattaisi meidän esivanhempiemme maan itsenäisyyden menettämiseen."[6]
Jalustan teksti päättyy: "Béhanzin Dahomeyn kuningas (1890-1906)". Sen mukaan Béhanzin olisi ollut Dahomeyn hallitsija vielä vangitsemisensa jälkeenkin, koska hän ei suostunut luovuttamaan maataan ranskalaisille miehittäjille.
Kuvia patsaista ja muistomerkeistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Béhanzinin muistomerkki Abomeyssa. -
Muistomerkin jalustan teksti. -
Béhanzinin patsas Ranskan instituutissa Cotonoussa. -
Béhanzinin vastarintaa kunnoittava muistopaikka Canassa, Beninissä.
.jpg)
.jpg)
Symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Béhanzinin kuninkaallinen lippu -
Béhanzinin vaakuna
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Houngnikpo, Mathurin C. ja Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 77. The Scarecrow Press, Inc., 2013.
- ↑ a b The heroic colonial resistance of the last King of Dahomey who was defeated by the French and exiled in 1894 Face2Face Africa. 9.10.2018. Viitattu 19.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Dr Y: Behanzin’s Letters to the French President African Heritage. 18.11.2015. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ When Dahomey's Fierce Female Warriors Led a Counterattack Against Invading French Forces HistoryNet. 5.9.2006. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Bay, Edna G.: Wives of the Leopard, s. 297-305. University of Virginia Pres, 1998.
- ↑ a b The heroic colonial resistance of the last King of Dahomey who was defeated by the French and exiled in 1894 Face2Face Africa. 9.10.2018. Viitattu 23.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Adam Lang, Clevel, State University: Akhosu Behanzin: North Korean Style - The Death of Dahomey’s Independence Bright Continent. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
| ||||||