Jussi Närvänen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jussi Närvänen (käytti Saksassa peitenimeä Nehrman), (22. syyskuuta 1895 Muolaa16. marraskuuta 1934) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa pataljoonan komentajan apulaisenan Karjalan rintamalla.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Närväsen vanhemmat olivat maanviljelijä Matti Närvänen ja Anna Määttänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Fanny Hulda Aleksandra Teppo-Huttusen kanssa, josta hän erosi vuonna 1934. Hän kävi seitsemän luokkaa Käkisalmen vhteiskoulua ja erosi Terijoen yhteiskoulun kahdeksannelta luokalta yhtyäkseen jääkäriliikkeeseen. Hän suoritti taktiikan soveltaruiskurssin Suojeluskuutain päällystökoulussa vuonna 1926 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuosina 1927 – 1928 ja majurikurssin vuonna 1931.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Närvänen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 11. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet kontemottiin 1. marraskuuta 1916 erikoistehtäviin Suomeen, mihin hän saapui marraskuun lopulla.[1][2]

Suomessa hän sai määräyksen toimia Pohjoisen etapin eteläisellä osalla. Tällä retkellään hän osallistui Simossa Maaninkajärven kahakkaan 11. joulukuuta 1916. Kahakasta hän pääsi lievästi haavoittuneena pakenemaan ja ylitti Ruotsin rajan vaivalloisen matkansa jälkeen Ala-Vojakkalan kohdalla 15. joulukuuta 1916. Kahakassa saamiaan haavoja hän hoidatti Tukholmalaisessa sairaalassa. Takaisin Saksaan hän palasi 3. maaliskuuta 1917. Palatuaan hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 9. heinäkuuta 1917. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Närvänen saapui takaisin Suomeen aselaiva S/S Equityn toisella retkellä Aspuskäriin Merikarvialle 8. joulukuuta 1917. Merikarvialta hänet komennettiin Uuden metsätoimiston määräyksestä Viipuriin, missä hänen tuli odotella käskyjä Viipurissa suoritettavia tehtäviä varten, mutta käsky tulikin siirtyä Jyväskylään, jossa hänen tehtävänä oli kouluttaa paikallisia suojeluskuntajoukkoja.[1][2]

Joukot koulutettuaan hän riisui näin kouluttamillaan joukoilla venäläiset joukot aseista 1. helmikuuta 1918, jotka olivat majoittuneena Jyväskylän kauppakoululle. Jyväskylästä Närvänen siirrettiin Karjalan rintamalle ja määrättiin 23. helmikuuta 1918 alkaen Karjalan armeijakunnan II pataljoonan sekä 15. maaliskuuta 1918 alkaen 2. rykmentin V pataljoonan komentajan jääkäriluutnantti Väinö Strömbergin apulaiseksi. Hänet nimitettiin lopulta V pataljoonan komentajaksi 7. huhtikuuta 1918 Strömbergin saatua komentajuuden muualta. Närvänen osallistui suomen sisällissodan taisteluihin Ahvolassa, Oravalassa, Juustilassa, Hovinmaalla ja Tienhaarassa. Näissä taisteluissa hän haavoittui lievästi Oravalassa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Närvänen määrättiin sisällissodan jälkeen 19. toukokuuta 1918 alkaen opettajaksi Sortavalaan Karjalan divisioonan päällystökursseille. Myöhemmin hän palveli Karjalan rykmentti l:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5. Hän toimi rykmentissä aluksi 2:sen ja 4. syyskuuta 1918 alkaen 6. komppanian päällikkönä. Itä-Suomen jalkaväkirykmentistä hänet siirrettiin 7. lokakuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmään, josta hänet määrättiin 15. lokakuuta 1918 alkaen täydennyspataljoonan komentajaksi ja 18. marraskuuta 1918 alkaen 3. pataljoonan 7. komppanian päälliköksi.[1][2]

Sortavalasta hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 alkaen komppanianpäälliköksi Savon jalkaväkirykmentti 2:een ja edelleen 10. kesäkuuta 1919 alkaen Pohjois-Savon rykmentin 5. komppaniaan. Pohjois-Savon rykmentissä hänet määrättiin 10. marraskuuta 1920 alkaen rykmentin majoitusmestariksi ja 1. toukokuuta 1921 hänet nimitettiin 7. komppanian päälliköksi. Armeijasta Närvänen erosi 31. maaliskuuta 1925 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä vuosina 1925 – 1926. Aikansa maata viljeltyään hän astui 25. lokakuuta 1926 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. sotilasohjaajaksi Raahen suojeluskuntapiiriin.[1][2]

Suojeluskunnista hän erosi 15. syyskuuta 1927 ja astui takaisin Armeijan palvelukseen Pohjois-Savon rykmenttiin. Hänet sijoitettiin 16. syyskuuta 1927 alkaen komppanianpäälliköksi ensin 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1927 alkaen 5. komppaniaan ja 31. tammikuuta 1928 alkaen 1. komppaniaan. Ensimmäisestä komppaniasta hän siirtyi 29. kesäkuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Viimein hänet nimitettiin 19. toukokuuta 1931 alkaen II pataljoonan komentajaksi. Hän siirtyi 1. heinäkuuta 1933 Savon prikaatin ja 1. toukokuuta 1931 alkaen Savon jääkärirykmentin aliupseerikoulun johtajaksi.[1][2]

Myöhemmin hän hoiti muun muassa Keski-Suomen rykmentin komentajan virkaa 6. helmikuuta – 6. kesäkuuta 1932 välisen ajan. Hän erosi toistamiseen armeijasta 6. lokakuuta 1934. Hän kuolisin hieman eronsa jälkeen 16. marraskuuta 1934 ja haudattiin Muolaaseen.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975