Julius Viktor Johnsson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Julius Viktor Johnsson (12. huhtikuuta 1852 Pielisjärvi13. kesäkuuta 1935 Kuopio) oli suomalainen lääkäri, joka sai lääkintöneuvoksen arvon.

Johssonin isä oli Porvoon piispa Johan Viktor Johnsson ja äiti Anna Charlotta Stenius. Hänen veljiään olivat kouluhallituksen ylijohtajana toiminut Mikael Soininen ja valtioneuvos, Suomen suuriruhtinaskunnan keisarillisen senaatin prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen. Johnsson valmistui filosofian kandidaatiksi 1880 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1887. Kuopion kaupunginlääkärinä hän toimi 1888-1900, rautatielääkärinä 1901-1935 ja vankilalääkärinä Kuopiossa 1903-1935, samoin kuin Kuopion piirilääkärinä 1920-1928. Lisäksi Johnsson toimi perustamansa synnytyslaitoksen lääkärinä 1893-1901. Erityisesti epilepsiapotilaiden hyväksi hän työskenteli Vaajasalon-Kortejoen hoitoloiden lääkärinä 1904-1935. Johnsson teki aloitteen Tarinaharjun keuhkotautiparantolan ja Kuopion tuberkulooosihuoltotoimiston perustamiseksi. Hän otti osaa Kuopion kunnalliselämään ja oli muun muassa Kuopion luonnonystävien yhdistyksen puheenjohtaja 1915-1935. Lääkintöneuvoksen arvo hänelle myönnettiin 1933.

Johnssonin puoliso vuodesta 1894 oli Alfhild Adelaide Emile Frey (k. 1911). Lääkäri, lääketieteen historioitsija Gunnar Soininen oli heidän poikansa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 338-339.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 617-618. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.