Juliette Binoche

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juliette Binoche
Binoche Berliinin elo­kuva­juhlilla vuonna 2019
Binoche Berliinin elo­kuva­juhlilla vuonna 2019
Henkilötiedot
Syntynyt9. maaliskuuta 1964 (ikä 57)
Pariisi, Ranska
Ammatti näyttelijä
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1983–
Merkittävät roolit Englantilainen potilas
Pieni suklaa­puoti
Palkinnot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Juliette Binoche (s. 9. maaliskuuta 1964 Pariisi) on ranskalainen näyttelijä. Elo­kuvaroolien lisäksi hän on näytellyt Yhdys­valloissa Broad­wayllä.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisissa kasvaneella Binochella on puolalaisia suku­juuria äitinsä puolelta. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan neljä­vuotias. Hänet lähetettiin siskonsa kanssa sisä­oppi­laitokseen eikä hän nähnyt vanhempiaan usein.[1]

Binochen molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä ja teatteri­ohjaajia. Hän varttui luovuuteen kannustavassa ilma­piirissä ja kiinnostui kirjoista ja elo­kuvista varhaisessa vaiheessa. Binoche näytteli koulunsa näytelmissä ja 17-vuotiaana hän toimi Eugène Ionescon näytelmän Kuningas kuolee ohjaajana.[1] Lukion jälkeen Binoche opiskeli näyttelemistä Pariisin konservatoriossa ja Vera Greghin yksityis­oppi­tunneilla.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun lopulla hän esiintyi teatterissa ja 1980-luvulla hän alkoi tekemään pieniä rooli­suorituksia televisiossa.[2] Hän teki ensimmäisen läpi­murtonsa vuoden 1985 elo­kuvissa Rendez-vous[1] ja Je vous salue, Marie.[2] Hänen ensimmäinen englannin­kielinen rooli­suorituksensa Philip Kauf­manin Milan Kunderan romaaniin perustuvassa elo­kuvassa Olemisen sietämätön keveys (1988) johti myös kansain­väliseen arvostukseen,[2] mikä toimi käänne­kohtana hänen urallaan.[1]

Seuraavina vuosi­kymmeninä Binoche nautti menestyksestä.[2] Hän esiintyi Krzysztof Kieślowskin Kolme väriä -sarjan ensimmäisessä osassa Kolme väriä: Sininen, ja sai Ranskan César-palkinnon parhaasta nais­pää­osasta.[3] Hänelle myönnettiin parhaan nais­sivu­osan Oscar ja parhaan nais­sivu­osan Bafta rooli­työstään Anthony Minghellan ohjaamassa elo­kuvassa Englantilainen potilas, jossa hän esitti kanadan­ranskalaista hoitajaa.[2][4] Binoche oli Oscar-ehdokkaana parhaasta nais­pää­osasta myös vuoden 2000 elo­kuvasta Pieni suklaa­puoti,[5] jossa hän oli Johnny Deppin vasta­näyttelijänä.[2]

Binochen myöhempiin saavutuksiin kuuluu muun muassa parhaan nais­näyttelijän palkinto Cannesin elo­kuva­juhlissa 2010.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Binochella on kaksi lasta, poika Raphaël (1993) sekä tytär Hannah (2000) ranskalaisen näyttelijän Benoît Magimelin kanssa.[1]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Uimonen, Kirpi: Juliette Binoche: ”Oli vaikea hyväksyä sitä, että en sopinut osaan nenän muodon tai silmien värin takia” (vaatii kirjautumisen) Apu. 9.8.2021. Helsinki: A-lehdet Oy. Viitattu 26.10.2021.
  2. a b c d e f g Juliette Binoche Ency­clopædia Britannica. Chicago: Ency­clopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  3. Three Colors: Blue Lontoo: Institut français du Royaume-Uni. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  4. 100 BAFTA Moments – Juliette Binoche Wins Her First BAFTA in 1997 25.1.2015. Lontoo: British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  5. Goldstein, Patrick: To Market, to Market to Sell a Film: ’Chocolat,’ a Sweet One for Miramax Chicago Tribune. 22.2.2001. Chicago: Tribune Publishing. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  6. Juliette Binoche TV Guide. New York. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]