Jouko Pohjanpalo
.jpg)
Jouko Jalo Pohjanpalo (18. joulukuuta 1908 Kokkola – 3. huhtikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen radiotekniikan tutkija.[1][2][3]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jouko Pohjanpalon vanhemmat olivat tehtailija Juhani Pohjanpalo ja Hilma Amanda Pahikkala ja puoliso vuodesta 1935 Meri Tuulikki Pohjanheimo. Insinööri Ernst Pohjanpalo oli hänen veljensä. Jouko Pohjanpalo tuli ylioppilaaksi 1926 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta sähkötekniikan opintosuunnalta 1932. Tekniikan tohtoriksi Pohjanpalo väitteli 1941, hänen työnsä oli ensimmäinen suomalainen sähkötekniikan alan väitöskirja. Pohjanpalo oli Yleisradion suunnitteluinsinööri 1935–1945, Valtion sähköpajan mikroaalto-osaston johtaja 1945–1948 ja Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen palveluksessa vuodesta 1948, ensin vuoteen 1953 sähkölaboratorion radio-osaston johtajana ja sitten radioteknisen laboratorion johtajanana professorin arvolla vuoteen 1972. Pohjanpalo opetti muun työnsä työnsä ohella Sotakorkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Hänen aloitteestaan 1954 perustettu Radioinsinööriseuran televisiokerho vaikutti Tesvision myötä Suomen ensimmäisen televisokanavan rakentamiseen ja televisolähetysten aloittamiseen.[1][3]
Sota-aikana Pohjanpalo palveli Päämajan viestiosasto I:n radiotoimistossa ja viestiosasto III:n viesti- ja radio-toimistoissa, toimien viimeksi mainittujen päällikkönä. Hän keksi, että jatkosodan aikana radiossa venäläisten radiomiinojen taajuudella taukoamatta soitetulla Säkkijärven polkalla voitiin häiritä miinojen laukaisemista. Sotilasarvoltaan Pohjanpalo oli insinöörieverstiluutnantti.[1][2][3][4]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eräs menetelmä moduloitujen lähettimien hyötysuhteen parantamiseksi, 1941, väitöskirja
- Uudet radiopurjehdusmenetelmät, 1946, Jouko Pohjanpalo, Uno Burmeister, Kalevi Ahti
- Tutka toisessa maailmansodassa, 1950, V.E. Saura, tarkastanut J. Pohjanpalo, korjannut T.J. Kivilahti
- Aaltojen eteneminen tarkasteltuna radiolinkkien suunnittelun kannalta, 1961
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 656. (Viitattu 21.4.2019.)
- ↑ a b Jouko Pohjanpalon muistosivusto. Pohjanpalo-suku.
- ↑ a b c Professori Jouko Pohjanpalo: Televisiotekniikan pioneeri. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 12.4.1992, s. 4.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, p. 1342. Otava 1967.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alkio, S. I.: ”Professori Jouko Pohjanpalo”, Teknillinen aikakauslehti, 12/1966 (56. vsk.), s. 45–49
- ”Elämäntyö radiotekniikan parissa: professori Jouko Pohjanpalo”, Reservin upseeri 1967, s. 275–278
- Järvenpää, Eeva: Teekkarit tekivät television historiaa: Ensimmäinen julkinen televisiolähetys tehtiin 1955 Albertinkadulla. Helsingin Sanomat 28.12.2008, s. A 13.
- Wirilander, Hannele: ”Pohjanpalo, Jouko (1908–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 753–755. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjanpalo, Jouko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
|
