Jorma Kurvinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jorma Kurvinen (3. kesäkuuta 1931 Oulu19. helmikuuta 2002 Oulu) oli suomalainen kirjailija. Kurvinen tunnetaan eritoten sotakirjoistaan sekä "Susikoira Roi" -nuortenkirjasarjastaan.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oululainen kirjailija Jorma Kurvinen syntyi Juho Kurvisen ja Eva Karvosen perheeseen vuonna 1931. Hän tapasi vaimonsa Aira Rinteen (1928–2001) työskennellessään opettajana Marraskoskella, Rovaniemen lähistöllä. Pariskunnalle syntyi neljä lasta: Pentti (s. 1953), Anna-Maija (s. 1955, nyk. Kurvinen-Tikkanen), Matti (s. 1956) ja Pekka (s. 1963).[1]

Jorma Kurvinen oli tuottoisa ja monipuolinen kirjailija.kenen mukaan? Hänen ensimmäinen romaaninsa Anna – kartanon opettajatar julkaistiin vuonna 1958. Ensimmäisen kirjallisuuspalkintonsa hän sai kuusi vuotta myöhemmin nuortenromaanista Kolmas palo. Ensimmäiset parikymmentä vuotta Kurvinen kirjoitti sivutoimisesti. Hän työskenteli lehtialalla muun muassa toimittajana Outsider-lehdessä ja Nyyrikissä, päätoimittajana Uusi Oulu -lehdessä, jonka toinen omistaja hän myös oli, sekä julkaisujohtajana Kolmiokirjassa.[2][1]

Päätoimiseksi kirjailijaksi Kurvinen jäi vuonna 1978. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, mm. Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti. Jorma Kurvisen tuotanto käsittää sota- ja nuortenromaanien lisäksi tietokirjallisuutta muun muassa uskonnon ja urheilun alalta. Kurvisen sotaromaaneille on tyypillistä sodanvastaisuus. Myös nuorten kirjoissa etiikka on suuressa roolissa, samoin ihmisen ja luonnon suhde. Kurvinen kirjoitti myös useita viihderomaaneja mm. salanimellä Elsa Anttila. Teoksia on kiitetty naisten keskinäisen solidaarisuuden kuvauksista.[2][1]

Jorma Kurvinen työskenteli ahkerasti ja hyvin määrätietoisesti, jopa pikkutarkasti. Hän keräsi kaiken aikaa tuleviin kirjoihinsa aineistoa. Suunnitelmissa saattoi olla yhtä aikaa useampia teoksia, joita varten hänellä oli omat leikekansionsa. Niihin materiaalia kertyi mm. lehtiä lukemalla ja ihmisiä haastattelemalla. Hän kirjoitti sodasta, mutta ei ollut itse ehtinyt rintamalle. Tämä edellytti sotakirjailijalta laajaa tietojen keruuta aihepiiristä.

Kurvista arvostettiin ennen muuta nuortenkirjoistaan. Hän sanoi, että paras palkinto niistä oli lasten antama myönteinen palaute. Kirjoissa Kurvinen korosti perinteisten arvojen, toverihengen ja rehellisyyden tärkeyttä. Hän nosti kirjoissaan julkiseen keskusteluun ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Hän oli ensimmäisiä, joka käsitteli kirjoissaan tuomitsevasti koulukiusaamista. Myös urheilulla oli tärkeä sija Kurvisen nuorten kirjoissa.

Kurvinen matkusteli mielellään. Kiinnostus Keski-Eurooppaa kohtaan syttyi hänen sanojensa mukaan pian sodan jälkeen Keski-Eurooppaan suuntautuneen pitkän polkupyöräretken aikana.

Jorma Kurvinen menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 2002.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten ja nuorten romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmas palo, 1964
  • Susikoira Roi. Otavan nuortenkirjoja. Otava, 1976. ISBN 951-1-04071-5.
  • Susikoira Roi ja seikkailu saaristossa, 1977
  • Susikoira Roi Lapissa, 1978
  • Susikoira Roin tunturiseikkailu, 1979
  • Susikoira Roi ja 9 C, 1980
  • Pako, 1981
  • Kössi-lössi rahakierteessä. Kuvittanut Kikka Nyrén. Viikarisarja 7. Lasten keskus, 1981. ISBN 951-626-364-X.
  • Eläköön meillä on kerho! 1982
  • Rapaa ja räniköitä, 1982
  • Susikoira Roi kesäduunissa, 1982
  • Kössi-Lössin tulikoe, 1982 (Lasten keskus)
  • Pärinäjengi vauhdissa, 1983
  • Trial-kerhon tulikoe, 1983
  • Turbokesä, 1986
  • Kamu, 1987
  • Susikoira Roin seikkailut, 1988 (yhteisnide: Susikoira Roi ja Susikoira Roi ja seikkailu saaristossa)
  • Susikoira Roin Lapin seikkailut, 1989, (yhteisnide: Susikoira Roi Lapissa ja Susikoira Roin tunturiseikkailu)
  • Susikoira Roin kaupunkiseikkailut, 1989 (yhteisnide: Susikoira Roi ja yhdeksäs C ja Susikoira Roi kesäduunissa)
  • Susikoira Roi ja muukalaiset, 1989
  • Turre, 1989
  • Susikoira Roi ja ohittajat, 1990
  • Rolf, saaristokoira, 1990
  • Susikoira Roi ja pimeän pesä, 1991
  • Musta lumi, 1991
  • Susikoira Roi ja merikapteenin arvoitus, 1992
  • Susikoira Roi ja koulun kingi, 1993
  • Susikoira Roi ja kahvilakeikka, 1994
  • Susikoira Roi ja pelimies, 1995
  • Susikoira Roi ja kultakello, 1996
  • Isojärven kartanon tyttö, 1995
  • Anna-Sofia, kartanon nuori neiti, 1997
  • Susikoira Roi ja vaihto-oppilas, 1997
  • Susikoira Roi ja pyromaani, 1998
  • Susikoira Roi vaarallisilla vesillä, 1999
  • Rekku löytää kodin, 2000
  • Susikoira Roi ja ilmiantaja, 2000
  • Susikoira Roi ja kioskimurto, 2001
  • Susikoira Roi ja karkulainen, 2002

Elsa Anttila -salanimellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pankkineiti ja paremmat ihmiset, 1981
  • Opettajako muka herrasväkeä, 1982
  • Meikätyttö ei niiaa, 1983
  • Olenko muka vaaraton nainen, 1984
  • Hoituri ei haukottele, 1985
  • Mitäs maineesta neiti emäntä, 1986
  • Huijarin tuntee jo tuoksusta, 1987
  • Muovirahamiehiä ja perijättäriä, 1988
  • Karjalanneito kimpaantuu, 1989
  • Karjalanneito kapinoi, 1990
  • Täällä Rodos, 1991
  • Loma Espanjassa, 1992
  • Kai miehestä eroon pääsee, 1993
  • Kanaria kutsuu, 1994
  • Suvituulia Euroopasta, 1995
  • Kolmas kassa vasemmalta, 1996
  • Helmiä Mallorcalta, 1997

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeksi mainittua palkintoa Kurvinen arvosti kertomansa mukaan, koska palkinnonsaajan valitsevat nuoret lukijat eivätkä kriitikot. Kurvinen ei kuitenkaan ehtinyt saada tietoa ehdokkuudestaan, sillä hän menehtyi sairauskohtaukseen samana päivänä kuin palkintoehdokkaat julkistettiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jorma Kurvinen 1931–2002 Kurvisen sukuyhdistys ry.
  2. a b c Otavan kotimaiset kirjailijat Otava.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]