John Hellman
John Rafael Hellman (27. toukokuuta 1892 Tampere – 13. marraskuuta 1983 Helsinki[1]) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat ylijunailija Axel Konstantin Hellman ja Johanna Herbach. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Lilly Kristiina Bergströmin kanssa.[2][3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellman kävi kahdeksan luokkaa Helsingin ruotsalaista reaalilyseota. Hellman suoritti Sotilashallinnollisten kurssien 1. jakson vuonna 1929 ja 2. jakson vuosina 1930–1931.[2][3]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helman toimi liikealalla kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hän palasi komppaniaansa 7. elokuuta 1917.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hellman saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan muonitusupseeriksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonaan, jonka mukana osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen suoritetun armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Hellman sijoitettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi aluksi 3. pataljoonan muonitusupseerina ja myöhemmin 1. pataljoonan adjutanttina sekä 1. komppanian nuorempana upseerina. Rykmenttiin hän sai komennuksen adjutantiksi 1. kesäkuuta 1919 ja 9. tammikuuta 1920 alkaen majoitusmestariksi. Hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1921 Karjalan kaartin rykmenttiin, mutta sinne juurikaan ehtimättä hänet komennettiin edelleen Helsingin komendanttivirastoon adjutantiksi. Armeijasta hän erosi 22. heinäkuuta 1921 ja liittyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Hänet sijoitettiin harjoituspäälliköksi Loviisan suojeluskuntaa. Uudelleen hän astui armeijan palvelukseen 4. marraskuu 1924 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen kaartiin majoitusmestariksi, josta hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1926 talouspäälliköksi Rautatiepataljoonan, josta hänet edelleen siirrettiin 13. huhtikuuta 1927 talouspäälliköksi Kuormastopataljoonan ja niin ikään 15. kesäkuuta 1928 talouspäälliköksi Autopataljoonaan, josta hän palasi takaisin Kuormastopataljoonaan 12. lokakuuta 1928, jonka nimi muutettiin myöhemmin ensin Huoltopataljoona 2:ksi ja myöhemmin Huoltopataljoonaksi ja viimein Huoltorykmentiksi. Viransijaisuuksia Hellmanilla oli esimerkiksi Pataljoonankomentajan tehtävät 10. kesäkuuta – 28. heinäkuuta 1930 ja 26. tammikuuta – 28. helmikuuta 1934 väliset ajat.[2][3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellman osallistui talvisotaan Vaatetusvarikon päällikkönä, missä tehtävässä hän jatkoi myös välirauhan aikana, mutta jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan intendenttiosaston kalustotoimiston päälliköksi, missä tehtävässä hän toimi koko sodan ajan Sodan jälkeen hänet siirrettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan toimistopäälliköksi, josta tehtävästä hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945.[3]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellman toimi Rautatiepataljoonan kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1927 ja Upseerien ampumayhdistyksen Viipurin alaosaston puheenjohtajana vuosina 1931–1939 sekä Viipurin ampumaseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1930–1939. Upseerien ampumayhdistyksen johtokunnan jäsenjäsenenä hän toimi vuosina 1935–1943. Huoltopataljoona 2:n upseerikerhon puheenjohtajana hän toimi vuonna 1933.[2][3]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellmanilla oli erikoismestarin arvo kivääriammunnassa ja mestarin arvo pienoiskivääri- ja pistooliammunnassa.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.