Joheksolikoe
Joheksolikoe on lääketieteellinen koe, jolla selvitetään munuaisten toimintaa, täsmällisemmin glomerulusfiltraatiota.[1] Joheksoli annetaan suonensisäisesti ja sen poistumista elimistöstä seurataan tyypillisesti kaksi ajoitettua verinäytettä ottamalla ja niiden joheksolipitoisuus määrittämällä.[2]
Joheksoli ja sen pitoisuuden määritys näytteestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joheksoli on jodia sisältävä matalan osmolaliteetin varjoaine, jota pidetään yleisesti haitattomana. Se erittyy elimistöstä virtsan mukana. Joheksolin pitoisuus voidaan määrittää näytteestä HPLC-tekniikan, kemiallisin jodinmääritysten tai röntgenabsorption avulla. Kliinisessä käytössä HPLC on vakiintunut käyttöön tarkkuutensa ja käytännöllisyytensä vuoksi. Plasmassa joheksoli esiintyy kahtena isomeerinä, joita kumpaakin voidaan käyttää pitoisuusmäärityksessä. Joheksolimääritystä saattaa häiritä esim. parasetamolista elimistössä syntyvä parasetamoliglukuronidi, mutta yleisesti ottaen joheksolikoetta pidetään hyvin luotettavana.[3]
Kokeen suorittaminen ja tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koe ei sovellu jodiallergisille. Ennen tutkimusta on syytä välttää piristeiden käyttöä. Tutkimusaamuna tulee yli 40kg painavan potilaan nauttia 0,5 litraa vettä ja alle 40kg painavan potilaan 10 ml vettä painokiloa kohti. Koetta ei tule tehdä alle viikon kuluttua aikaisemmista varjoainetutkimuksista.[2]
Joheksolin anto ja seuranta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suonensisäinen kerta-annos on 1500 mg 5 ml tilavuudessa kahden minuutin aikana. Lyhyemmässä määrityksessä verinäytteet otetaan kahden ja neljän tunnin kohdalla, pidemmässä määrityksessä neljän ja 24 tunnin kohdalla näytteen annosta. Joheksoli määritetään yleensä HPLC-menetelmää käyttäen ja tuloksista lasketaan poistumisnopeus. Pikamäärityksessä iltapäivällä suoritetun kokeen tulokset ovat lääkärin käytettävissä seuraavana aamuna, ei-kiireellisen kokeen tulokset saadaan yleensä kahden viikon kuluttua.[2]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alle 20-vuotiailla normaalina tuloksena pidetään tulosta 90ml/min/1,73m2. Jokaista ikävuosikymmentä kohden viitearvo laskee 4ml/min/1,73m2. Alle viitearvon oleva tulos tulkitaan munuaisen vajaatoimintana, joka voi tuloksesta riippuen olla lievää, kohtalaista, keskivaikeaa tai vaikeaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 9813 Pt-JohekR1, Pt-Joheksolikoe, lyhyt Vaasan keskussairaalan Laboratorio-ohjekirja. 12.2.2008. Arkistoitu 28.12.2013. Viitattu 24.10.2009.
- ↑ a b c d Joheksolikoe (Arkistoitu – Internet Archive). Fimlab Laboratoriot Oy, 2010. Viitattu 27.12.2013
- ↑ Nilsson-Ehle P: Iohexol clearance for the determination of glomerular filtration rate: 15 years´ experience in clinical practice. (PDF (Arkistoitu – Internet Archive)), eJIFCC, 2002, nro 2. Viitattu 27.12.2013