Johannes Häyhä
| Johannes Häyhä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. kesäkuuta 1839 Rautjärvi |
| Kuollut | 23. maaliskuuta 1913 (73 vuotta) Rautjärvi |
| Ammatti | opettaja ja kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | H-ä, J.H-ä ja -yhä |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aikakausi | 1856–1911 |
| Aiheet | itäsuomalaisen kansanperinteen julkaiseminen |
| Esikoisteos | Selitys millä tawalla naiminen Itä-Suomessa tapahtuu: ynnä siinä tilaisuudessa käytettäwät laulut (1856) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Johannes Häyhä (17. kesäkuuta 1839 Rautjärvi – 23. maaliskuuta 1913 Rautjärvi) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Hän käytti nimimerkkejä H-ä, J.H-ä ja -yhä. Häyhä keräsi itäsuomalaista kansanperinnettä ja julkaisi sitä useissa teoksissaan.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Häyhän vanhemmat olivat talollinen Johannes Häyhä ja Maria Pajari. Häyhä kasvoi lähes 50 hengen suurperheessä ja pääsi käymään Ilmeen hovin omistajan everstiluutnantti Tavastin myötävaikutuksella Viipurin rahvaankoulun. Hän toimi opettajana ensin Tervajoella 1855–1860 ja sitten Viipurin rahvaankoulussa (myöhemmin kansakoulu) 1861–1889. Jyväskylän seminaarissa hän kävi harjoittelemassa vuonna 1873. Häyhä oli myös Viipurin lukusalin hoitaja 1883–1889, kuukausilehti Ilmiön toimittaja 1881 ja Viipurin Kansallisseuran esimies 1887. Vuodesta 1890 hän toimi maanviljelijänä Rautjärvellä ja oli Rautjärven kuntakokouksen esimies 1890–1892. Johannes Häyhän muistopatsas sijaitsee Rautjärven kirkon edessä. Sen on pystyttänyt 17. kesäkuuta 1989 Häyhän sukuseura.[1]
Johannes Häyhä oli kirjailija, joka keräsi eteläkarjalaista kansanperinnettä ja julkaisi keräämänsä aineiston pohjalta lukuisia teoksia. Kirjat ovat rikas kuvaus Häyhän kotiseudun elämästä sellaisena kuin sitä elettiin 1700- ja 1800-luvuilla. Häyhän teokset otettiin aikoinaan suurella innostuksella vastaan. Kuvauksissa viehätti sekä kansanperinne että juonellinen kaunokirjallinen ilmaisu.[2]
Häyhän ensimmäinen puoliso vuodesta 1866 oli Anna Josefina Keirio (k. 1867) ja toinen vuodesta 1868 Anna Häyhä (k. 1932).
Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Selitys millä tawalla naiminen Itä-Suomessa tapahtuu : ynnä siinä tilaisuudessa käytettäwät laulut. Alfthan, Viipuri 1856
- Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, osa 1: Joulun vietto. Kansanvalistusseura 1893
- Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, osa 2: Maahanpaniaiset. Kansanvalistusseura 1893
- Kylänluvut: kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, kuvittanut. Alex. Federley. Otava 1894
- Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, osa 3: Talvitoimet. Kansanvalistusseura 1897
- Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, osa 4: Kesä-askareet. Kansanvalistusseura 1898
- Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, osa 5: Naimistavat. Kansanvalistusseura 1900
- Alkuperäisiä kertomuksia entisiltä ajoilta. Kansa, Hämeenlinna 1911
- Rohvessyöri ja muita kertomuksia. Kustannus Oy Kirja, Helsinki 1911
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 321
- Kuka kukin oli 1961 (Wikiaineisto)
- Johannes Häyhän muistopatsas
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Makkerin blogi: Johannes Häyhän muistopatsas maurikin.blogspot.fi. Viitattu 6.12.2015.
- ↑ Makkerin blogi: Johannes Häyhän "Kuvaelmia itäsuomalaisten vanhoista tavoista" maurikin.blogspot.fi. Viitattu 6.12.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Johannes Häyhän e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
| ||||||||||||||
