Johanna Hurtig

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johanna Hurtig (s. 1960[1]) on suomalainen filosofian tohtori. Hän on tutkinut lasten hyväksikäyttöä.

Hurtig on kotoisin Vaasasta.[2] Hän on aiemmin ollut vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsen, mutta eronnut siitä.[3] Hurtigin Lapin yliopistolle vuonna 2003 tekemä väitöskirja käsitteli lapsen asemaa lastensuojelussa.[4] Hän on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalityön tutkijatohtori[5][6].

Suuremman yleisön tietoisuuteen Hurtig tuli toimiessaan lastensuojelun tutkijana ja julkaisten kartoituksen lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä uskonnollisissa liikkeissä 2010.[7] Vanhoillislestadiolainen liike myönsi julkisesti tapahtumat todellisuudeksi.[8] Keskusrikospoliisi aloitti joistain tapauksista esitutkinnan, kun Hurtigin keräämä tilastotieto ilmestyi julkisuuteen.[9]

Hurtig toi esiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vanhoillislestadiolaisten piirissä vuonna 2013, jotta siihen puututtaisiin.[3][10] Tutkimuksessa selvisi, että tekoihin oli syyllistynyt myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdossa toimivia henkilöitä.[11][12] Tämä johti siihen, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskusjärjestö SRK pyysi anteeksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreilta lokakuussa 2013.[13] Hurtig on luennoinut aiheesta vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdolle.[14]

Hurtigin tutkimuksen mukaan kunniaväkivallan ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen väkivallan ratkaisutilanteissa on samankaltaisuutta.[15]

Hurtigin tutkimuksen tulokset ja niiden tuominen julkisuuteen eivät olleet kaikkien vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenten mieleen, vaan hän joutui painostuksen, uhkailun, nöyryyttämisen ja rajun ryöpyttämisen kohteeksi.[3][16] Toisaalta Hurtig sai myös julkisuudessa ja nimettömänä tukea vanhoillislestadiolaisuuden suunnalta.[2]

Hurtigilla asuu Kärkölässä ja hänellä on kahdeksan lasta.[17]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huvitusta, hyvitystä vai hyödyllistä: lastensuojelullisen perhekuntoutuksen arviointia, Johanna Hurtig. Lapin yliopisto, 1999. - (Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. ISSN 0788-768X; 30.). ISBN 951-634-706-1.
  • Perhetyön ilo ja hämmennys: lastensuojelun perhetyömuotojen esittelyä ja jäsennyksiä, Tarja Heino, Kristiina Berg, Johanna Hurtig. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2000. - (Aiheita, Stakes, ISSN 1236-9845; 14/2000.). ISBN 951-33-0916-9.
  • Pahan kosketus: ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, Merja Laitinen & Johanna Hurtig. PS-kustannus, 2002 ISBN 952-451-048-0.
  • Lasta suojelemassa: etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä, Johanna Hurtig. Lapin yliopisto, 2003. - (Acta Universitatis Lapponiensis, ISSN 0788-7604; 60.). ISBN 951-634-881-5. - Väitöskirja Lapin yliopisto.
  • Pahan kosketus: ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, Merja Laitinen & Johanna Hurtig. PS-kustannus, 2006 ISBN 952-451-158-4.
  • Arjen polkuja ja kohtaamisia: venäläistaustaiset maahanmuuttajat ja palvelujärjestelmä Kaakkois-Suomessa, Maija Jäppinen, Johanna Hurtig ja Maritta Törrönen. Kotka: Helsingin yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia: 2007 ISBN 978-952-10-4004-7.
  • Sosiaalityötä monitoroimassa, toimittaneet Kari Huotari & Johanna Hurtig. Palmenia Helsinki University Press, 2008 - (Palmenia-sarja, ISSN 1795-8598; 45.). ISBN 978-951-570-760-4.
  • Ajattele itse!: tutkimuksellisen lukutaidon perusteet, Johanna Hurtig, Merja Laitinen ja Katriina Uljas-Rautio (toim.). PS-kustannus, 2010 ISBN 978-952-451-486-6.
  • Maijan tarina: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana, Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.). Kirjapaja, 2012 ISBN 978-952-247-249-6.
  • Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta, Johanna Hurtig. Tampere: Vastapaino, 2013 ISBN 978-951-768-423-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fennica.
  2. a b Tampereen Kirkkosanomat www.tampereenkirkkosanomat.fi. Viitattu 30.6.2017.
  3. a b c Kaleva: Lestadiolaisten hyväksikäytön paljastanut tutkija eroaa liikkeestä. Ilta-Sanomat 15.4.201. Viitattu 14.3.2017
  4. Lapsi unohtunut lastensuojelussa Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
  5. a b Vuoden Tiedekirja -palkinto 2013 Anna-Leena Siikalalle. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 14.3.2017
  6. a b Johanna Hurtigilletiedonjulkistamisen valtion­palkinto. Helsingin yliopisto. 24.9.2014 Viitattu 14.3.2017
  7. "Yhden totuuden liikkeet alttiita lasten hyväksikäytölle" mtv.fi. Viitattu 30.6.2017.
  8. Lestadiolaisliike myöntää kymmenet pedofiliatapaukset Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
  9. KRP aloitti esitutkinnan lestadiolaisliikkeen hyväksikäyttötapauksissa Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
  10. Vanhoillislestadiolainen yhteisö vaikeni lasten hädästä Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
  11. Tutkija: Lestadiolaisten johto syyllistyi seksuaaliseen hyväksikäyttöön ts.fi. Viitattu 30.6.2017.
  12. Vanhoillislestadiolainen liike elää murroskautta Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
  13. Herätysliike pyysi anteeksi - mutta keitä lasten hyväksikäyttäjät olivat? - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. 25.10.2013. Viitattu 30.6.2017.
  14. Tutkija Johanna Hurtig luennoi vl-liikkeen johdolle Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
  15. Tutkija: Vanhoillislestadiolaisen liikkeen väkivallalla ja kunniaväkivallalla yhteys Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
  16. Hyväksikäyttötutkija jättää lestadiolaisliikkeen Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
  17. "Pedofiilikohu ei yllättänyt" Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.