Johann Kaspar Mertz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johann Kaspar Mertz

Johann Kaspar Mertz (17. elokuuta 1806 Pozsony14. lokakuuta 1856 Wien) oli unkarilainen säveltäjä ja kitaristi. Hän kiersi säännöllisesti Euroopassa ja saavutti esiintyjänä arvostusta. Hänen kitarateoksensa ovat pääasiassa transkriptioita ja sovituksia tunnetuista klassisista kappaleista, kuten kuudesta Franz Schubertin laulusta (1845). Hänen säveltämistään alkuperäisistä teoksista tunnetuin on Bardenklänge, vuonna 1847 julkaistu kokoelma, jossa on kuultavissa Robert Schumannin musiikin vaikutus.[1]

Mertz osoitti lapsuudessaan lahjakkuutta sekä kitaran- että huilunsoitossa. Perheen köyhyys kuitenkin hidasti hänen kehittymistään. Hän toi jo 12-vuotiaana perheelleen tuloja toimimalla musiikinopettajana. Mertz suuntasi lopulta suurimman osan energiastaan kitaransoittoon, mutta vasta 34-vuotiaana hän siirtyi Wieniin luomaan uraa konserttikitaristina. Hän pääsi siellä hovin suojelukseen ja lähti pian ensimmäiselle Euroopan-kiertueelleen, johon sisältyivät käynnit Puolassa ja Venäjällä. Mertz käytti konserteissa yleensä 10-kielistä kitaraa. Eräällä kiertueistaan hän tapasi tulevan vaimonsa, pianisti Josephine Plantinin. Pari avioitui Prahassa vuonna 1842.[1]

Vuosina 1846–1848 Mertzin esiintymisen esti neuralgian hoitoon otetun strykniinin yliannostuksesta johtunut sairastuminen. Toipuessaan hän sävelsi Bardenklängen. Myöhemmin Mertz esiintyi usein puolisonsa kanssa duona. Vuonna 1856 Mertz osallistui sävellyskilpailuun, jonka järjesti Brysselissä venäläinen aatelinen Nikolai Petrovitš Makarov. Mertz voitti ensimmäisen palkinnon, mutta tieto tästä julkistettiin vasta hänen kuoltuaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]