Johann Joachim Quantz
Johann Joachim Quantz (30. tammikuuta 1697 – 12. heinäkuuta 1773) oli saksalainen säveltäjä ja taitava huilisti, jooka teki soittimeen mekaanisia parannuksia.[1]
Quantz aloitti musiikin opiskelunsa setänsä johdolla ja opiskeli myöhemmin Dresdenissä ja Wienissä. Vähitellen Quantzista tuli yksi Euroopan arvostetuimmista huilun soittajista ja hän kierteli muun muassa Ranskaa ja Isoa-Britanniaa.
Vuonna 1728 hänestä tuli Preussin kruununprinssin, myöhemmin Fredrik II:n, huilunopettaja. Tultuaan kuninkaaksi vuonna 1740, Fredrik suostutteli Quantzin asettumaan Berliiniin kamarimuusikkona ja hovisäveltäjänä.[1]
Quantz sävelsi 300 huilukonserttoa ja 200 muuta huilukappaletta. Hän myös kirjoitti Versuch einer Anweisung die Flöte traversière zu spielen -nimisen tutkielman huilun soitosta. Se sisältää arvokasta tietoa 1700-luvun koristelusta ja esitystavoista. Hän lisäsi huiluun uuden läpän ja keksi liukuvan pään, jota käytetään soittimen virittämiseen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Johann Joachim Quantz Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.5.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Joachim Quantz Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
