Johan Kerrman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan (Jami) Fredrik Kerrman (22. heinäkuuta 1890 Kuopio26. joulukuuta 1934) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat seppä Fredrik Kerrman ja Vilhelmiina Väänänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Hilja Regina Ritarin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrman kävi kuusi luokkaa Vaasan suomalaisesta reaalilyseota ja Tiedonantokurssi Mikkelissä ja Santahaminassa vuonna 1919 sekä suojeluskuntien voimistelunjohtajakurssin Kuopiossa vuonna 1921 ja paikallispäällikkökurssin Karstulassa vuonna 1922.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Kerrman työskenteli lehtimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 29. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrman saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. maaliskuuta 1918 alkaen 9. jääkäripataljoonaan ja edelleen 14. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla sekä etenemiseen Viipurin-Pietarin rautatielle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrman palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, joka tunnettiin myöhemmin nimillä Jääkäripataljoona 3., Kajaanin sissipataljoona ja Pohjanmaan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, mistä hänet komennettiin 1. toukokuuta 1919 koulutus- ja tiedonantoupseeriksi Terijoen rajavartiopataljoonaan. Terijoella hän oli 27. lokakuuta 1919 asti. Kerrman erosi armeijasta 17. joulukuuta 1919 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Joensuun suojeluskuntaan. Joensuun suojeluskuntapiirin virkaa tekeväksi päälliköksi hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1920. Kuopion maalaiskunnan suojeluskunnan paikallispäälliköksi hänet nimitettiin 1. helmikuuta 1921 ja toimi tehtävässä 15. huhtikuuta 1922 saakka, jolloin hän erosi suojeluskuntajärjestöstä ja siirtyi lehtimieheksi ensin Helsinkiin ja myöhemmin Vaasaan.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975