Gustaf Frosterus
Johan Gustaf Frosterus (6. kesäkuuta 1826 Turku – 3. huhtikuuta 1901 Helsinki) oli suomalainen historiantutkija. Hän toimi historian ylimääräisenä professorina vuodesta 1867 ja oli kouluhallituksen ylitarkastaja 1869–1900.[1][2]
Frosteruksen vanhemmat olivat Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherra, professori Benjamin Frosterus ja hänen ensimmäinen puolisonsa Vilhelmina Sofia af Gadolin. Hän kävi Helsingin yksityislyseota, Vaasan triviaalikoulua ja Turun lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1845. Frosterus valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1850, filosofian lisensiaatiksi 1856 ja filosofian tohtoriksi 1857. Frosterus opiskeli historiaa Pariisissa 1856–1857. Hänestä tuli riemumaisteri vuonna 1900.[2]
Frosterus oli Helsingin yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina 1851–1855, Hämeenlinnan lukion ranskanopettajana 1857–1858 ja Turun lukion vt. historian lehtorina 1858–1859. Hän oli Helsingin yliopiston historian dosenttina 1860, vt. historian professorina 1861–1863, ylimääräisenä historian professorina 1867 ja vt. yleisen historian professorina 1868–1869. Frosterus toimi samalla englanninopettajana Helsingin kouluissa 1867–1869. Hän oli viimeksi koulutoimen ylihallituksen historian opetuksen ylitarkastajana 1869–1900. Frosterus sai professorin arvon 1863.[2]
Frosterus oli naimisissa vuodesta 1865 Alina Fredrika Ottelinin (k. 1921) kanssa. Heidän poikansa oli valtion maatutkimuslaitoksen johtaja Benjamin Frosterus.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
