Johan Erik Stadigh

Johan Erik Stadigh (20. elokuuta 1832 Turku – 1. helmikuuta 1918 Turku) oli suomalainen juristi ja Turun hovioikeuden varapresidentti.

Stadighin vanhemmat olivat Turun kaupungin rahastonhoitaja Bror Erik Stadigh (1806–1834) ja Gustava Margareta Råberg. Hän kävi Turun yläalkeiskoulua ja Turun lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1851. Hän suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1854, oli auskultanttina Turun hovioikeudessa ja sai varatuomarin arvon 1857.

Stadigh oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1855–1857, kanslistina 1857–1861, kirjaajana 1861–1862, ylimääräisenä viskaalina 1862–1863, notaarina 1863–1868, apujäsenenä 1867–1870, protonotaarina 1868–1869 ja sihteerinä 1869–1870. Hänestä tuli hovioikeuden asessori 1870, hovioikeudenneuvos 1878 ja varapresidentti 1895. Hänet erotettiin virasta ensimmäisen sortokauden aikana 1902 mutta hän pääsi palaamaan entiseen virkaansa 1907 jossa hän oli sitten eroonsa saakka 1908.

Johan Erik Stadigh oli naimisissa vuodesta 1871 Emilia Henriette Wichmannin (k. 1920) kanssa. Heidän lapsiaan olivat Viipurin ruotsalaisen lyseon lehtori, filosofian tohtori Väinö Erik Elias Stadigh (1876–1944) ja asianajaja Paavo Yrjö Julius Stadigh (1879–1950).

Aiheesta muualla

• Asevelvollisuuslain noudattamatta jättämisen takia eronneita tai erotettuja virkamiehiä, kuvakooste vuodelta 1903, Museovirasto, Historian kuvakokoelma (Finna)