Jo Stafford

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jo Stafford vuonna 1946.

Jo Elizabeth Stafford (12. marraskuuta 1917 Coalinga, Kalifornia16. heinäkuuta 2008 Century City, Kalifornia)[1] oli yhdysvaltalainen 1930–1960-lukujen poplaulaja.

Stafford opiskeli jo lapsena laulamista ja suunnitteli oopperalaulajan uraa. Hän kuitenkin hylkäsi ajatuksen ja muodosti sisartensa Christinen ja Paulinen kanssa paikallisesti menestyneen The Stafford Sisters -yhtyeen.

Stafford oli jäsenenä The Pied Pipers -yhtyeessä, joka kelpuutettiin Vocal Group Hall of Fameen vuonna 2001. Hän aloitti soolouransa 1940-luvulla. Hän levytti Columbia Recordsille ja Capitol Recordsille sekä teki hittejä yhteistyössä Frankie Lainen kanssa.

Stafford menestyi myös huumorimusiikin alalla. Vuonna 1947 hän lauloi Cinderella G. Stumpin nimellä Red Inglen kappaleella ”Tim-tayshun”, joka on hillbilly-henkinen pilaversio Perry Comon ”Temptationista”. Puolisonsa Paul Westonin kanssa Stafford muodosti tahallisen kehnoa musiikkia esittäneen humoristisen duon taiteilijanimillä Jonathan ja Darlene Edwards. Alun perin juhlien huvitukseksi keksityt Edwardsit päätyivät myös levytysstudioon ja vuonna 1961 Stafford sai uransa ainoan Grammy-palkinnon parhaan huumorilevyn kategoriassa duon levytyksestä Jonathan and Darlene Edwards in Paris.[2]

Stafford vetäytyi musiikkialalta vuonna 1975, jonka jälkeen hänen julkiset esiintymisensä olivat hyvin satunnaisia. Staffordilla on tähti Hollywood Walk of Famella. Stafford oli naimisissa Paul Westonin (1912–1996) kanssa vuodesta 1952 alkaen ja heille syntyi kaksi lasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jo Stafford (muistokirjoitus) The Telegraph. 17.7.2008. Viitattu 11.1.2016. (englanniksi)
  2. Holden, Stephen: Jo Stafford, Wistful Voice of WWII Era, Dies at 90 The New York Times. 19.7.2008. Viitattu 11.1.2016. (englanniksi)
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.