Siirry sisältöön

Jezqazğan

Wikipediasta
Jezqazğan
Жезқазған
Vanhaa ja uutta Jezqazğania Metallityöläisten aukiolla.
Vanhaa ja uutta Jezqazğania Metallityöläisten aukiolla.
vaakuna
vaakuna

Jezqazğan

Koordinaatit: 47°48′16″N, 67°42′50″E

Valtio Kazakstan
Alue Ūlytaun alue
Kaupungiksi 1954
Väkiluku (2025) 93 502
Aikavyöhyke UTC+5

Jezqazğan (kaz. Жезқазған) on kaupunki ja Ūlytaun alueen hallinnollinen keskus Kazakstanissa. Se sijaitsee Keñirin tekojärven rannalla sata kilometriä Ūlytauvuorilla sijaitsevasta Kazakstanin maantieteellisestä keskuksesta kaakkoon.[1] Kaupungissa oli 89 586 ja kaupunkialueella 93 502 asukasta vuonna 2025[2].

Jezqazğanin kaupunkialueen pinta-ala on 1 761 neliökilometriä[1]. Sitä ja sen länsirajalla sijaitsevaa Sätbaevin kaupunkialuetta ympäröi Ūlytaun maaseutupiiri[3]. Sätbaevin lähellä sijaitsee erillinen Jezqazğanin kaivostaajama[4].

Jezqazğanin kupariesiintymiä on hyödynnetty tuhansien vuosien ajan, mutta niiden teollista käyttöä ryhdyttiin suunnittelemaan vasta 1900-luvun alussa[5]. Kazakstanin ensimmäinen kuparisulatto rakennettiin kaupungin länsipuolella sijaitsevaan Qarsaqbaihin vuosina 1926–1928[6]. Vuonna 1936 tehtiin päätös Jezqazğanin kuparisulaton rakentamisesta. Keñirin kylän paikalle perustettiin vuonna 1941 Ülken Jezqazğanin kaupunkimainen taajama ja vuonna 1943 muodostettiin Jezqazğanin kuparikombinaatti (vuodesta 1958 kaivos- ja metallikombinaatti). Taajamasta tuli kaupunki vuonna 1954.[1]

Vuosina 1940–1956 alueella oli vankileirejä, joiden vangit työskentelivät kombinaatin rakennustyömailla. Stepnoi-leirin vangit tekivät vuonna 1954 Keñirin kapinan, joka kukistettiin armeijan avulla.[1]

Kaupunki oli vuosina 1973–1997 Jezqazğanin alueen hallinnollinen keskus. Sen venäjänkielinen kirjoitusasu Džezkazgan muutettiin vuonna 1992 muotoon Žezkazgan. Kaupungista tuli uuden Ūlytaun alueen keskus vuonna 2022.[1]

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 1999 2009
32 442[7] 62 495[8] 89 403[9] 108 821[10] 90 001[11] 86 227[11]

Asukkaista 73,1 prosenttia on kazakkeja, 17,3 prosenttia venäläisiä, 2,9 prosenttia ukrainalaisia ja 1,4 prosenttia saksalaisia (vuonna 2025)[12]. Vallitseva uskonto on sunnalainen islam. Kaupungissa on myös ortodokseja ja katolisia.[1]

Kaupungin kautta kulkevat maantie A16 Arqalyqiin, A17 Qyzylordaan ja Qarağandyyn sekä rautatie OrenburginTaškentin radalle Sekseuıliin ja Lugovoin–Qarağandyn–Astanan radalle Säken Seifulliniin (entinen Jaryq). Jezqazğanin lentoasema sai kansainvälisen statuksen vuonna 2008.[1]

Jezqazğan on yksi Kazakstanin metalliteollisuuden keskuksista. Tärkein yritys on kupariyhtiö Kazakhmys kaivoksineen, rikastamoineen, tehtaineen ja aputoimintoineen. Lisäksi on kemian, rakennustarvike-, kevyttä ja elintarviketeollisutta. Maatalous tuottaa muun muassa vihanneksia ja munia.[1]

Kaupungissa toimii yliopisto ja joukko ammattioppilaitoksia. Kulttuurilaitoksiin kuuluvat kulttuuritalot, historian ja arkeologian museo, filharmonia ja teatteri.[1] Kaivostoiminnan historiaa esittelee Kazakhmysin museo[5].

Kahdeksasta erillisestä asutuskeskuksesta koostunut kaupunki sai ensimmäisen rakennussuunnitelmansa vuonna 1967 ja yleiskaavan vuonna 1978. Sen pohjoispuolella on tekojärvi ja eteläpuolella kaivos- ja metallikombinaatti. Myöhemmin on rakennettu asuinalue keskustan luoteispuolelle.[1]

1940- ja 1950-lukujen rakennuksiin kuuluvat kulttuuritalo (nykyään teatteri), Kazakhmysin vanha rakennus ja entinen puolueen kaupunkikomitea (nykyään lasten harraskeskus). Uudempia rakennuksia edustavat moskeija (1992) ja apostoli Andreaan kirkko (2000–2001).[1]

  • Karaganda. Karagandinskaja oblast: Entsiklopedija. Almaty: Atamūra, 2008. ISBN 9965-34-777-8
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Žezkazgan Bolšaja rossijskaja entsiklopedija. Viitattu 25.10.2025.
  2. Tšislennost naselenija Respubliki Kazahstan po polu i po tipu mestnosti na 1 aprelja 2025 goda Qazstat. Viitattu 25.10.2025.
  3. Ob izmenenii granits Karagandinskoi oblasti i ustanovlenii granits oblasti Ūlytau Adılet. Viitattu 25.10.2025.
  4. Karaganda, s. 233–244.
  5. 1 2 Brummell, Paul: Kazakhstan: the Bradt Travel Guide, second edition, s. 211–217. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2011. ISBN 978-1-84162-369-6
  6. Karaganda, s. 297.
  7. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  8. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  9. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  10. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  11. 1 2 Portret goroda. Itogi Natsionalnoi perepisi naselenija Respubliki Kazahstan 2009 goda. (pdf) (Kaupunkien muotokuva. Kazakstanin väestönlaskenta 2009.) 2011. Astana: Agenstvo Respubliki Kazahstan po statistike, www.stat.gov.kz. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 17.4.2013. (venäjäksi)
  12. Tšislennost naselenija Respubliki Kazahstan po otdelnym etnosam i vozrastnym gruppam na natšalo 2025 g. Qazstat. Viitattu 25.10.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]