Giovanni de Macque
Giovanni de Macque (1548 Valenciennes, Ranska – syyskuu 1614 Napoli, Italia) oli ranskalainen säveltäjä.[1] Hän vietti suuren osan elämästään Italiassa – ensin Roomassa, sittemmin Napolissa.[2][1] De Macque sävelsi yli neljänkymmenen vuoden ajan teoksia, jotka vähitellen muuttuivat tyyliltään kokeellisemmiksi.[1]
De Macque lauloi lapsena keisarillisen kapellin kuorossa Wienissä. Hän opiskeli siellä myös jesuiittain oppilaitoksessa. Hänen opettajansa sävellyksessä oli Philippe de Monte. Vuosina 1580–1581 de Macque työskenteli San Luigi dei Francesi -kirkon urkurina. Hänen näiltä ajoilta peräisin olevat sävellyksensä ovat enimmäkseen tyylillisesti konventionaalisia madrigaaleja.[1] De Macque siirtyi Napoliin vuonna 1585[1] tai 1586. Siellä hän palveli Venosan ruhtinasta, Carlo Gesualdon isää Fabrizio Gesualdoa[1].[2] De Macquesta tuli Napolissa vuoteen 1590 mennessä Casa Santa dell'Annunziatan toinen urkuri; ensimmäisenä urkurina toimi samaan aikaan Scipione Stella. Vuonna 1594 de Macque otti vastaan urkurin viran Espanjan varakuninkaan kapellissa. Hän sai pian maestro di cappellan aseman. De Macque jatkoi myös madrigaalien säveltämistä, mutta hänen vuonna 1596 julkaistut motettinsa osoittivat jo merkkejä kiinnostuksesta epäperinteisiä tekniikoita, kuten kromaattisuutta kohtaan.[1]
De Macque jatkoi säveltämistä kokeellisemmalla tyylillä muun muassa käyttämällä aiemmin kiellettyjä intervalleja ja soveltamalla suhteellisen harvinaisia tapoja tekstin musiikkiin yhdistämisessä. Vuonna 1617 julkaistiin de Macquen teokset Gagliarda prima, Prima stravaganza ja Toccata a modo di trombetta, jotka ovat nousseet hänen levytetyimpien instrumentaalisävellystensä joukkoon. Myös de Macquen madrigaaleja on levytetty ensisijaisesti Accent Recordsille.[1]
De Macquen johdolla opiskelivat muiden muassa Andrea Falconieri, Francesco Lambardi, Giovan Domenico Montella ja Luigi Rossi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
