Java-luokka (risteilijä)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Java-luokka
luokan nimikkoalus Hr. Ms. Java
luokan nimikkoalus Hr. Ms. Java
Naval Jack of the Netherlands.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 6 776 t (standardi)
8 339 t (kuormattu)
Pituus 155,30 m (kokonaispituus)
153 m (vesiraja)
Leveys 16 m
Syväys 6,22 m
Koneteho 73 000 shp
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 526
Aseistus
Meritorjunta 10 x Boforsin 150 mm tykkiä
2 x Fokker C.VIIW -kellekukonetta
Ilmatorjunta 8 x (Java) tai 6 (Sumatra) x 40 mm ilmatorjuntatykkiä
8 x .50" Browning-ilmatorjuntakonekivääriä

Java-luokka oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston kahden aluksen muodostama kevyt risteilijäluokka. Alukset palvelivat toisessa maailmansodassa Britannian kuninkaallisen laivaston alaisuudessa.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunniteltaessa alukset olivat täysin vertailukelpoisia saksalaisten ja brittiläisten vastaavien alusten kanssa elleivät jopa parempia. Mutta ensimmäisen maailmansodan puolueettomana valtiona Alankomailla oli materiaalien hankintavaikeuksia ja siellä valvottiin kahdeksan tunnin työaikaa, mikä viivästytti merkittävästi alusten valmistumista. Lopulta alukset olivat valmistuessaan jo vanhentuneita. Kuten kaikki Alankomaiden alukset luokan alusten suunnittelussa oli huomioitu palvelu Alankomaiden tärkeimmässä siirtomaassa Hollannin Itä-Intiassa.[1]

Suunnitteluun oli vaikuttanut merkittävästi Krupp konserni ja alukset olivatkin merkittävästi suurempia uppoumaltaan kuin saman aikaiset saksalaiset ja brittiläiset kevyet risteilijät. Alusten uppouma oli 6 776 tonnia, mihin vaikutti merkittävästi niiden raskas aseistus eli kymmenen 150 millimetrin tykkiä.[1]

Suoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten suojana oli vesirajaan asennettu 75 millimetrin panssarivyö, jonka pituus oli 119,63 metriä suojaten konehuoneet ja ammustilat. Vyö oheni 50 millimetriin 16 metrin matkalla perässä, missä se suojasi ohjauslaitteita. Aluksessa oli 25 millimetrin panssarikansi, joka kasvoi reunoilla kaartumalla 50 millimetriin. Panssarikansi oli kytketty vyön ylälaitaan. 60 millimetrin laipiot loivat kokonaan panssaroidun ytimen. Savuhormit olivat 50 millimetriä paksut, tulenjohtotornin suojana oli 125 millimetrin panssarointi ja pääaseiden kilvet olivat 100 millimetriä.[1]

Propulsiojärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propulsiojärjestelmässä oli havaittavissa saksalaisen suunnittelutyön vaikutus. Aluksille asennettiin kahdeksan Schultz-Thornycroft-kattilaa, Javalle Germania-turbiinit ja Sumatralle Zoelly-turbiinit, kun telakalla olleessa tulipalossa aluksen Germania-turbiinit tuhoutuivat. Zoelly-turbiinit aiheuttivat runsaasti ongelmia aluksen uran alkuaikoina.[1]

Suunniteltu teho oli 72 000 hevosvoimaa, jolla oli tarkoitus saavuttaa suunniteltu 31 solmun maksiminopeus. Järjestelmä oli kolmiakselinen ja täysin öljykäyttöinen, mihin vaikutti siirtomaa-alueiden öljyvarat.[1] Alusten tankeissa oli mahdollista varastoida 1 200 tonnia öljyä.[2]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten pääaseina oli kymmenen Boforsin valmistamaa 150 millimetrin 50 pituuskaliiperin No.6 -tykkiä, jotka oli asennettu kukin omaan tykkitorniin. Tykeistä oli asennettu kaksi keulaan ja kaksi perään, mitkä olivat aluksen keskilinjalla. Loput kuusi oli aluksen laidoilla kolme kummallakin kyljellä. Asennus mahdollisti kuuden tykin täyslaitaisen. Tykkien ampumaetäisyys oli 23 200 jaardia 29 asteen korotuskulmalla. Lisäksi aluksille asennettiin neljä 74 millimetrin tykkiä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan aluksilla ei ollut torpedoita eikä lentokoneita.[1]

Valmistumisen jälkeen aluksille asennettiin nostolaitteet ja lentokoneen tarvitsemat tilat, mutta ei katapulttia. Aluksi kummallekin alukselle oli sijoitettu kaksi vuonna 1924 hankittua Fairey IIID -kellukekonetta. Lentokone osoittautui kuitenkin käytössä liian heikkorakenteiseksi ja ne korvattiin vuonna 1926 Fokker C.VIIW -kellukekoneilla.[1]

Vuosien 1934-1935 modernisoinneissa alusten etumastot korvattiin uusilla ja niiden 74 millimetrin tykit poistettiin. Poistettujen tykkien tilalle asennettiin Sumatralla kaksitoista ja Javalla kahdeksan Boforsin 40 millimetrin Mk III -tykkiä kaksiputkisina asennuksina takakannelle. Päämasto katkaistiin ja sen paikkaa siirrettiin. Lisäksi etsintävalonheittimien sijoitusta muutettiin. Aluksille asennettiin myös neljä puolen tuuman konekivääriä.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden ensimmäisen aluksen tarvittavat varat budjetoitiin 15. heinäkuuta 1915[3] ja ne tilattiin vuonna 1916 ja kolmas 14. kesäkuuta 1917. Suunnitelmien mukaan kolmannen aluksen Celebesin vesillelaskun piti olla heinäkuussa 1921 Fijenoordin telakalta Rotterdamista. Koska kahden ensimmäisen aluksen valmistuminen viivästyi ja koska vuoden 1919 budjetti hyväksyttiin vasta vuonna 1920. Tuolloin ainoastaan 80 tonnia materiaalia oli valmisteltu Celebesiä varten ja köli oli edelleen laskematta. Suunniteltu alus todettiin vanhentuneeksi, joten sen tilaus peruutettiin.[1]

Vaikka aluksen piti olla kahden muun sisaralus olisi se ollut noin kolme metriä pidempi ja uppoumaltaan noin 150 tonnia suurempi, koska sille oli suunniteltu lippulaivan vaatimat tilat.[1]

Alankomaiden laivaston Java-luokan risteilijät[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Hr. Ms. Java Koninklijke Maatschappij De Schelde, Vlissingen, Alankomaat 31. toukokuuta 1916 6. elokuuta 1921 1. toukokuuta 1925 upotettu 27. helmikuuta 1942 Jaavanmeren taistelussa
Hr. Ms. Sumatra NSM, Amsterdam 15. kesäkuuta 1916 19. joulukuuta 1921 26. toukokuuta 1926 upotettu 9. kesäkuuta 1944 osaksi Gooseberry laituria Normandian maihinnousun yhteydessä
Hr. Ms. Celebes Fijenoord, Rotterdam ei ei ei tilaus peruutettu 1919

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Java-luokka (risteilijä).
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Whitley, M. J. s. 190
  2. Gardiner, Robert s. 367
  3. Gardiner, Robert s. 367