Jamrudin taistelu
| Jamrudin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
20 000 |
10 000 | ||||||
Jamrudin taistelu oli 30. huhtikuuta 1837 käyty taistelu Afganistanin ja Sikhivaltion välillä Jamrudin hallinnasta Khaibarsolan eteläosassa. Taistelu alkoi afgaanien yritettyä jälleenvallata aikaisemmin sikheille menettämänsä linnoitus Jamrudissa. Lopulta sen valtaus ei kuitenkaan onnistunut.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jamrud oli strategisesti tärkeä paikka Khaibarsolan eteläosassa. Afgaanit olivat rakennuttaneet paikalle linnoituksen, jonka tarkoitus oli hallita kulkua solaan.[1] 1800-luvun alkupuolella tuolloista fgaanien Dorrani-valtakuntaa uhkasi Randžit Singhin johtama Sikhivaltio. Sikhit olivat vallanneet useita Dorranien hallkitsemia alueita, kuten Attockin vuonna 1813 ja Multanin vuonna 1818. Afgaanit olivat myös menettäneet koko Kashmirin alueen.[2] Eteneminen kohti Afganistanin sydänaluetta jatkui tulevina vuosina. Lopulta afgaanit menettivät myös Peshawarin ja talvella vuonna 1836 sikhit valtasivat myös Jamrudin linnoituksen.[1]
Huhtikuussa 1837 afgaaneille näytti tarjoutuneen tilaisuus iskeä takaisin. Afganistanin silloinen emiiri Dust Muhammad sai kuulla tiedustelijoiltaan, että huomattava osa Jamrudissa olleista sikhisotilaista oli vedetty sikhien pääkaupunki Lahoreen. Dust Muhammad alkoi kerätä joukkoja Jamrudin takaisinvaltaamiseksi omassa pääkaupungissaan Kabulissa. Jamrudin valtaus olisi saattanut merkitä myös Peshawarin jälleenvaltausta. Joukkojen innoittamiseksi ja keräämiseksi sikhejä vastaan julistettiin jihad.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohti Jamrudia huhtikuussa 1837 eteneviä afgaanijoukkoja johti Dust Muhammadin kaksi poikaa Muhammad Akbar Khan ja Muhammad Afsal Khan. Perille päästyään afgaanit piirittivät linnoituksen. Piirityksen aikana he saivat lisää vahvistuksia Afganistanista ja joukkojen määrä Jamrudissa nousi suurin piirtein lukemaan 20 000.[1]
Piirityksen aikana linnoituksen muureja tulitettiin tykeillä. Afgaanien onnistui viimein murtaa osa muurista, mutta 30. huhtikuuta paikalle saapui sikhikenraali Hari Singh Nalwan johtama 10 000 miehen armeija. Sikhit hyökkäsivät afgaaneja vastaan ja heistä suurin osa pakotettiin vetäytymään. Muhammad Afsalin johtamat noin 2 000 afgaania onnistuivat kuitenkin viivyttämän sikhien etenemistä jonkin aikaa ja afgaanien ratsuväki teki onnistuneen rynnäkön. Muutamien onnistumisien innoittamana afgaanikomentajien onnistui kerätä vetäytyvät joukkonsa uudestaan kasaan ja järjestää vastahyökkäys. Sikhien Hari Singh Nalwa haavoittui ja kuoli myöhemmin vammoihinsa. Afgaanien ei kuitenkaan enää onnistunut vallata itse linnoitusta, vaan he vetäytyivät kun paikalle saapui uusia sikhien vahvistuksia.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelun molemmat osapuolet julistautuivat sen voittajiksi. Sikhien oli lopulta onnistunut pitää Jamrudin linnoitus itsellään ja hallita näin Khaibarsolan eteläosaa. Toisaalta Sikhivaltion jatkuva laajentuminen kohti Afganistania pysähtyi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Tom Lansford (toim.): Afghanistan at war : from the 18th-century Durrani dynasty to the 21st century, s. 56-57. ABC-CLIO, 2017. ISBN 978-1-59884-760-4. (englanniksi)
- ↑ Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 159-160. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.