Randžit Singh

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Randžit Singh
Randžit Singh maalauksessa vuoden 1830 paikkeilta.
Randžit Singh maalauksessa vuoden 1830 paikkeilta.
Sikhivaltakunnan hallitsija
Seuraaja Kharak Singh
Henkilötiedot
Syntynyt 13. marraskuuta 1780
Gujranwala
Kuollut 27. kesäkuuta 1839
Lahore
Arvonimi maharadža
Tiedot
Uskonto sikhiläisyys

Randžit Singh (13. marraskuuta 1780 Gujranwala27. kesäkuuta 1839 Lahore) oli Intian niemimaan luoteisosassa sijainneen suuren Sikhivaltion perustaja. Randžit loi itselleen eurooppalaisten upseerien avulla nykyaikaisen ja kurinalaisen armeijan, jota hän käytti naapurejaan vastaan alistaen itselleen suuret alueet Punjabista ja Kašmirista. Sikhivaltio ei kuitenkaan kestänyt kauaa Randžitin kuoleman jälkeen, vaan britit alistivat sen kahdessa sodassa vuosina 1845–1846 ja 1848–1849.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikhivaltio suurimmillaan vuonna 1839.

Randžit Singh syntyi 13. marraskuuta 1780 Gujranwalassa nykyisessä Pakistanissa. Häntä on kuvailtu lyhyeksi ja rumaksi[1], minkä lisäksi hän menetti myöhemmin toisen silmänsä taistelussa.[2] Randžit oli isänsä Maha Singhin ainoa lapsi ja tämän kuollessa vuonna 1792 Randžit nousi Shukerchakian sikhiläisen valtion päälliköksi.[1] Punjabin alueella oli guru Gobind Singhin kuoleman jälkeen vuonna 1708 muodostunut useita sikhiläisiä valtioita, joita kutsuttiin nimellä misl.[3] Randžit Singhin hallussa oli nyt Gujranwala ja sitä ympäröivät alueet kylineen. 15-vuotiaana Randžit otti vaimon Kanhaya-valtiosta ja hänen kunnianhimoinen anoppinsa ohjaili hänen tekemisiään vuosien ajan. Myöhemmin Randžit Singh otti vielä toisen vaimon Nakkai-valtiosta, saavuttaen täten johtavan asemien eri sikhivaltioiden keskuudessa.[1]

Randžit Singh valloitti Punjabin pääkaupunki Lahoren heinäkuussa 1799, jolloin kaupunkia aikaisemmin hallinneen Dorrani-valtakunnan hallitsija Zaman Šah tunnusti hänet kaupungin kuvernööriksi. Vuonna 1801 hän otti kuitenkin tittelin maharadža[1], joka oli vanha hindulainen titteli suurkuninkaalle.[4] Randžit Singh palkkasi armeijaansa eurooppalaisia ja amerikkalaisia upseereja ja tykkimiehiä, joiden avulla luotiin suuri ja kurinalainen armeija.[2] Ammattitaitoisista upseereista oli Napoleonin sotien jälkeen Euroopassa runsaasti ylitarjontaa. Punjabin väestöstä sikhejä oli vain alle viidesosa, mutta Randžit otti armeijaansa myös runsaasti hindu- ja muslimisotilaita.[5] Armeijaansa Randžit Singh käytti laajentaen alueitaan edelleen sikhiläisten misls-valtioiden kustannuksella. Sikhiläisten pyhä kaupunki Amritsar vallattiin vuonna 1805.[2] Amritsarin tärkeä pyhiinvaelluskohde Harmandir Sahib sai kultaisen päällystyksensä Randžit Singhin valtakaudella ja se tuli tunnetuksi sittemmin Kultaisena temppelinä.[6] Valloitusten kohteeksi joutui myös afgaanien Dorrani-valtakunta. Atakin eli nykyisen Attockin strategisesti merkittävä linnoitus kukistui vuonna 1813, Multan vuonna 1818 ja vuonna 1819 sikhit valtasivat koko Kašmirin provinssin.[5] Valloitusretket kohti itään pysähtyivät kuitenkin brittien vaikutuksesta, mikä esti Randžitia valtaamasta kaikkia aina lähelle Delhiä ulottuneita sikhialueita. Brittien kanssa vuonna 1809 solmittu Amritsarin sopimus veti hänen valtakuntansa itärajan Sutlejjoelle.[1]

Lokakuussa 1831 Randžit neuvotteli brittien kanssa Sindhin alueen kohtalosta. Britit havittelivat Indusjoen liikenteen kannalta tärkeää Sindhiä ja Randžit suostui niiden vaatimuksiin huolimatta siitä, että britit uhkasivat näin saartaa hänen valtakuntansa.[1] Randžit kykeni kuitenkin pitämään omalla kaudellaan britit poissa omilta alueiltaan.[2] Vuonna 1838 Randžit solmi sopimuksen Intian varakuningas Aucklandin jaarli George Edenin kanssa, jonka mukaan hän auttaisi brittejä nostamaan Afganistanin valtaistuimelle brittien tukeman Šudža' Šahin.[1] Vastineeksi sikhien tuesta sotaretkelle Afganistaniin britit tunnustaisivat kaikkien sikhien aiemmin miehittämien alueiden Indusin länsipuolella jäämisen osaksi Randžitin valtakuntaa. Ensimmäisen afgaanisodan puhjettua sikhit päätyivät kuitenkin lähinnä katselemaan sivusta brittien edetessä Afganistaniin.[5] Sikhit ottivat kuitenkin osaa voitonparaatiin Kabulissa. Hieman myöhemmin Randžit sairastui ja hän kuoli Lahoressa 27. kesäkuuta 1839.[1]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Randžit Singhin samadhi eli mausoleumi Lahoressa.

Randžitin seuraajat olivat häntä huomattavasti heikompia ja Randžitin perustama Sikhivaltio romahti sittemmin kahdessa verisessä sodassa (ensimmäinen 1845–1846 ja toinen 1848–1849) brittejä vastaan.[2]

Randžit Singhin samadhi eli mausoleumi sijaitsee Lahoressa Pakistanissa. Mausoleumin rakennutti Randžitin vanhin poika Kharak Singh ja se valmistui vuonna 1848.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Khushwant Singh: Ranjit Singh Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.3.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e Stanley A. Wolpert: Encyclopedia of India, s. 73-74. Volume 4. Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2. (englanniksi)
  3. Purnima Dhavan: Sikhism in the Eighteenth Century (Abstract and Keywords) The Oxford Handbook of Sikh Studies. Viitattu 22.3.2018. (englanniksi)
  4. Maharaja Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.3.2018. (englanniksi)
  5. a b c Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 159-160, 163-164. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
  6. Harmandir Sahib Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.3.2018. (englanniksi)
  7. Nadeem Dar: Samadhi of Ranjit Singh – a sight of religious harmony Pakistan Today. Viitattu 22.3.2018. (englanniksi)