James Bryant Conant
| James Bryant Conant | |
|---|---|
 James Bryant Conant, 1932 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1893 Dorchester, Massachusetts |
| Kuollut | 11. helmikuuta 1978 (84 vuotta) Hanover, New Hampshire |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Harvardin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Theodore William Richards |
| Instituutti | Harvardin yliopisto |
| Oppilaat | Louis Fieser |
| Tutkimusalue | kemia |
 Nimikirjoitus |
|
James Bryant Conant (26. maaliskuuta 1893 Dorchester, Massachusetts, Yhdysvallat – 11. helmikuuta 1978 Hanover, New Hampshire, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kemisti, virkamies, joka oli Harvardin yliopiston rehtorina 1933–1953, ja Yhdysvaltain Saksan-suurlähettiläs.
Conant uudisti Harvardia rehtorikautenaan ja vaikutti Yhdysvaltojen yliopistojen opetussuunnitelmiin. Myöhemmin urallaan hän kirjoitti useita tutkimuksia Yhdysvaltain high schooleista. Toisen maailmansodan aikana Conant oli keskeinen tiedehallinnon virkamies, ja hän oli johtavassa asemassa sekä National Defense Research Committeessa että Office of Scientific Research and Developmentissa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Bryant Conant syntyi vuonna 1893 Dorchesterissa, Massachusettsissa. Hän oli kolmilapsisen perheen nuorin ja ainoa poikalapsi. Perheen vanhemmat olivat James Scott Conant ja Jennett Orr Bryant Conant.[1] Peruskoulun jälkeen James Bryant Conant jatkoi koulunkäyntiään high schoolissa Roxbury Latin Schoolissa, joka oli arvostettu collegeen valmistavana oppilaitoksena. Koulun tiedeopettaja Newton Henry Black oli Conantin merkittävä innoittaja, sillä hän kannusti Conantia opiskelemaan kemiaa.[2]
High schoolista Conant valmistui vuonna 1910 ja sai suorituksensa ansiosta stipendin Harvardiin. Conant kirjoitti opiskeluaikanaan The Harvard Crimson -lehteen. Harvardin tutkijakoulussa hän suoritti tutkimuksia Theodore William Richardsin ja E. P. Kohlerin kanssa. Conant sai tohtorin arvon vuonna 1916, kun hän kirjoitti kaksoisväitöskirjan fysiikasta ja orgaanisesta kemiasta.[3]
Harvardissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nousu rehtoriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistumisensa jälkeen Conant aloitti opettajana Harvardissa mutta siirtyi pian ensimmäisen maailmansodan takia asevoimien palvelukseen. Hän palveli Chemical Warfare Servicessä, josta kotiutui sodan lopulla majurina. Vuonna 1919 Conantista tuli Harvardin yliassistentti, ja kaksi vuotta myöhemmin hän meni naimisiin T. W. Richardsin tyttären Grace Thayer Richardsin kanssa.[4] Hänen ensimmäiset tutkimusaiheensa liittyivät muun muassa kemiallisiin reaktioihin ja vapaisiin radikaaleihin. Myöhemmin hän kiinnostui hengityspigmenteistä, hemoglobiinista ja lehtivihreästä. Vuosien 1919–1933 aikana hän oli mukana kirjoittamassa viittä oppikirjaa. Conant oli sapattivapaalla kolmesti 1920-luvun aikana. Vuonna 1924 hän oli Kalifornian Berkeleyn yliopistossa, vuonna 1925 Berliinissä ja vuonna 1927 California Institute of Technologyssä. Vuonna 1924 Conantista oli tullut apulaisprofessori, ja vuonna 1927 hän sai täyden professuurin.[3]
Rehtori Abbott Lawrence Lowellin tilalle etsittiin Conantin aikana korvaajaa jo kauan ennen Lowellin jäämistä eläkkeelle. Hänelle löydettiin noin 40 mahdollista korvaajaa, mutta Conant ei ollut seuraajaehdokkaiden joukossa. Vasta vuoden 1933 alussa Conantinkin nimi tuli esille, kun yksi Harvardin hallintoneuvoston jäsenistä tapasi Conantin. Hän piti Conantin näkemyksistä koulutus- ja hallintoasioissa sekä uudistusmielisistä ajatuksista. Conant valittiinkin vuonna 1933 Harvardin rehtoriksi.[5] Ensimmäisessä tapaamisessaan hallintoneuvoston kanssa syyskuussa 1933 hän teki uudistusehdotuksia, jotka astuivat voimaan kahden vuoden päästä. Ehdotusten ansiosta perustettiin kansallinen apurahasto, jonka avulla myös vähäosaisemmat lahjakkaat opiskelijat pystyivät osallistumaan yliopisto-opetukseen.[6]
Toisen maailmansodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Yhdysvaltain liittymistä toiseen maailmansotaan Conant liittyi National Defense Research Committeehen. Hän sai virastossa johdettavakseen B-osaston, joka vastasi kemiallisesta sodankäynnistä, räjähteistä ja monista ampumatarvikkeisiin liittyvistä kemiallisista asioista. Vuonna 1941 NDRC sulautettiin Office of Scientific Research and Developmentiin. NDRC muodosti oman suuren osastonsa OSRD:n sisällä, ja Vannevar Bush valitsi Conantin NDRC:n puheenjohtajaksi.[7] Conant oli roolinsa ansiosta ensimmäisiä henkilöitä, jotka kuulivat Enrico Fermin onnistuneesta kontrolloidusta ydinketjureaktiosta, ja heinäkuussa 1945 hän oli todistamassa Alamogordossa ensimmäistä ydinräjäytystä.[6] Conant kuului sodan aikana myös Interim Committeehen, joka teki päätöksen atomipommin pudottamisesta Japaniin ilman varoitusta.[8]
Sodan aikana Conant jatkoi Harvardin rehtorina ja Harvard kehittyi myös eteenpäin. Vuonna 1943 naiset saivat osallistua Harvardin luennoille. Aiemmin he olivat käyneet samat kurssit Harvardin sisarkoulussa Radcliffe Collegessa. Tilapäisestä ratkaisusta muodostui pian käytäntö. Sodan aikana Conant teetti tutkimuksen Harvardin opetussuunnitelmasta. Tutkimustulos julkaistiin nimellä General Education in a Free Society, joka vaikutti yliopistojen opetussuunnitelmiin ympäri Yhdysvaltoja.[6]
Harvard-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentti Dwight D. Eisenhower kysyi Conantia Yhdysvaltain edustajaksi Saksaan. Conant hyväksyi pyynnön ja jätti rehtorinpaikkansa 1. syyskuuta 1953.[6] Kun Saksan miehitys päättyi 1955, Eisenhower nimesi Conantin Yhdysvaltain ensimmäiseksi Länsi-Saksan-suurlähettilääksi.[9]
Conant jätti Saksan Eisenhowerin ensimmäisen presidenttikauden lopussa 1957 ja palasi Yhdysvaltoihin tutkimaan high school -koulutusta. Hän teki vuosien 1957–1963 aikana Carnegie Corporationin tuella laajan tutkimuksen Yhdysvaltain high schooleista. Ensimmäinen tutkimuksen pohjalta ilmestynyt kirja oli American High School Today (1959). Se oli bestseller ja antoi alkusysäyksen monille koulu-uudistuksille.[10] Hänen seuraava julkaisunsa oli kiistanalainen tutkimus Philadelphian, New Yorkin, Detroitin, Chicago ja St. Louisin keskustan high schooleista. Se julkaistiin nimellä Slums and Suburbs, jossa Conant esittää, että koulu on oppilaidensa yhteiskunnallisen aseman tuote ja slummikouluille pitäisi saada lisää rahaa. Kansalaisoikeusjohtajat eivät vastaanottaneet Conantin ajatuksia kovinkaan positiivisesti, mikä vaikeutti myös hänen myöhempien ajatuksiensa soveltamista.[3] Saksaan Conant palasi vuonna 1963, kun Berliinin pormestari Willy Brandt ja Ford-säätiö kutsuivat hänet puoleksitoista vuodeksi kaupunkiin auttamaan pedagogisen keskuksen perustamisessa.[10]
Eläkkeelle jäätyään Conant asettui New Yorkiin. Hänen terveytensä heikkeni lomamatkalla New Hampshiren Hanoverissa keväällä 1977. Hän jäi kaupunkiin loppuelämäkseen ja kuoli siellä helmikuussa 1978.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bartlett, Paul B.: James Bryant Conant 1893-1978: A Biographical Memoir, s. 239-264. National Academy of Sciences (toim.): Biographical Memoirs. Washington D.C.: National Academies Press, 1983. Conantin elämäkertaosuus kirjasta (pdf) (viitattu 22.12.2010). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bartlett, s. 91.
- ↑ Bartlett, s. 92.
- ↑ a b c Campaigne, David A.: J. B. Conant. Gale Encyclopedia of Education. The Gale Group, Inc, 2001. Answers.com (viitattu 22.12.2010). (englanniksi)
- ↑ Bartlett, s. 93-94.
- ↑ Bartlett, s. 97.
- ↑ a b c d James Bryant Conant The President and Fellows of Harvard College. Arkistoitu 29.11.2010. Viitattu 22.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Bartlett, s. 100.
- ↑ a b James Bryant Conant NuclearFiles.org. Nuclear Age Peace Foundation. Arkistoitu 6.1.2011. Viitattu 22.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Conant, James B.. Oxford Companion to US Military History. Oxford University Press, 2001. Answers.com (viitattu 22.12.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Bartlett, s. 104-105.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Conantin töitä Gutenberg-projektin sivuilla (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
