Jalkaväkirykmentti 17 (talvisota)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jalkaväkirykmentti 17:n perusti Satakunta-Hämeen sotilaslääni 14. lokakuuta 1939 julistetun YH:n nimellä toteutetun Suomen puolustusvoimain tosiasiallisen liikekannallepanon yhteydessä. Yksikön perustaneeseen sotilaslääniin kuului Tampereen ja Porin sotilaspiirit.[1]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esikunta
  • Esikuntakomppania (Esik.K/JR 17) perustettiin Tampereella
  • Kranaatinheitinkomppania (Krh.K/JR 17) perustettiin Tampereella päällikkönä luutnantti Sulo Maijala
  • I Pataljoona (I/JR 17) komentajana majuri Y A Tuompo
    • Esikuntakomppania, 1. Komppania ja 1. Konekiväärikomppania perustettiin Hämeenkyrössä
    • 2. Komppania perustettiin Viljakkalassa
    • 3. Komppania perustettiin Teiskossa
  • II Pataljoona (II/JR 17) komentajana kapteeni K E Söderholm
    • Esikuntakomppania ja 4. Komppania perustettiin Lempäälässä
    • 5. Komppania perustettiin Vesilahdella
    • 6. Komppania perustettiin Sääksmäellä ja Valkeakoskella
    • 2. Konekiväärikomppania perustettiin välillä Akaa - Toijala
  • III Pataljoona (III/JR 17) komentajana kapteeni V Levänen (myöh. kapteeni J Hakanen)
    • Esikuntakomppania, 7. Komppania (kapteeni T Viskari) ja 3. Konekiväärikomppania (luutnantti E Rönkä) perustettiin välillä Tyrvää - Vammala
    • 8. Komppania perustettiin Karkkuussa päällikkönä luutnantti E Aro
    • 9. Komppania perustettiin Suoniemessä päällikkönä luutnantti P Salminen
  • Tykkikomppania perustettiin Kannaksella päällikkönä luutnantti S M Mäntykoski
  • Kolonna

Rykmentti pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulan takia niitä ei etenkään kaluston osalta täysin saavutettu.

Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

eversti Kaarlo Heiskanen [2]

Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rykmentti keskitettiin päämajan reserviksi 21.22. lokakuuta 1939 välisenä aikana Kaipiaisen alueelle lähelle muuta 6. divisioonaa.[3] Joulukuun 5. päivänä divisioona sai käskyn siirtyä edelleen ylipäällikön reservinä Viipurin kaakkoispuolelle, josta alistettiin vasta 20. joulukuuta Kannaksen Armeijalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Kaasalainen Erkki: Siellä jossakin Vammalan seudun naiset ja miehet talvi- ja jatkosodassa. Vammala: Oy Tyrvään Sanomat, 1992. ISBN 951-9352-24-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s. 54, 104 ja 106
  2. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.349
  3. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s. 106
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.