Jalkakäytävä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jalkakäytävä-liikennemerkki Suomessa.

Jalkakäytävä on jalankulkijoille varattu alue esimerkiksi tien tai kadun laidassa. Taajamissa se on tavallisesti hieman korkeammalla kuin ajorata, josta se yleensä on erotettu reunakiveyksellä. Taajamien ulkopuolella maantien vierellä kulkee usein yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä.

Jos jalkakäytävää ei ole, jalankulkijan on käytettävä piennarta, pyörätietä tai tien reunaa. Tien ylittämistä varten jalankulkijoille merkitään suojateitä.

Esimerkiksi Suomen lain mukaan jalkakäytävällä ei saa taluttaa polkupyörää tai mopoa, jos siitä voi aiheutua huomattavaa haittaa muille jalankulkijoille.[1] Alle 12-vuotiaat lapset voivat kuljettaa polkupyörää jalkakäytävällä, mutta eivät saa aiheuttaa kohtuutonta häiriötä jalankululle.[2]

Suomessa polkupyörän ja mopon saa pysäköidä jalkakäytävälle. Muunkin ajoneuvon saa erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle ja pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, milloin läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä. Pysäytetty ajoneuvo ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä ja pyörätiellä kulkemista. Kuljettajan on tällöin pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä ja tarvittaessa siirrettävä ajoneuvo paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieliikennelaki 40 §, (267/1981)
  2. Tieliikennelaki 8 §, (267/1981)
  3. Tieliikennelaki 27 §, (267/1981)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalkakäytävä.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.