Jalavanpakuri
| Jalavanpakuri | |
|---|---|
_3.jpg) Inonotus ulmicola, Viro 1990 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Hymenochaetales |
| Heimo: | Inonotaceae |
| Suku: | Lepänkäävät Inonotus |
| Laji: | ulmicola |
| Kaksiosainen nimi | |
Jalavanpakuri (Inonotus ulmicola) on lepänkääpien sukuun kuuluva kääpälaji, joka on lähinnä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa kasvava, merkittävä puistopuiden lahottaja. Sen itiöemä sijaitsee pitkin jalavan runkoa kuoren alla, muttei välttämättä aiheuta puun kuolemaa kerralla kuten sukulaisensa, koivulla esiintyvä pakurikääpä. Se ei myöskään tee pakurimuodostumia. Jalavanpakuri esiintyy aluksi vanhan puun latvaosissa. Sen itiöpöly on usein varsin runsasta, joten sitruunankeltaisena se saattaa olla hyvinkin näkyvää. Itse itiöemä on yleensä kiiltävä.[3]
Peer Corfixen kuvasi tämän taksonin vuonna 1990 Ruotsissa sijaitsevasta jalavasta.[4] Synonyymi: Phaeoporus ulmicola (Corfixen) Spirin, Zmitr. & Malysheva 2006.[5]
Esiintyminen ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalavanpakuria on kuvattu vain joistakin paikoista Euroopassa, lähinnä Etelä-Ruotsista, Virosta ja Suomesta.[6] Sen leviämistä ei tarkkaan tiedetä. On oletettavaa, että sitä esiintyy pääasiassa joissakin Pohjois-Euroopan maissa, toisissa se on harvinainen.[7] Se kehittyy puun kuoren alle ja tulee näkyviin vasta sen irtoamisen jälkeen. Kun puu on saanut tartunnan, sieni jatkaa kasvuaan, joka johtaa lopulta puun kuolemaan.[7]
Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalavanpakuri on morfologisesti, geneettisesti ja biologisesti hyvin samankaltainen kuin pakurikääpä. Se eroaa siitä vain siinä, että sen hymeniumissa on hyvin suuria itiöitä, ja että se ei tuota samanlaista kuorenalaista kasvua kuten sammas. Pakurikääpä eroaa myös isäntäkasvinsa perusteella; se kasvaa jalavien lisäksi koivuissa ja pyökeissä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Index fungorum Luettu 3.3.2013
- ↑ A new species of Inonotus (Hymenochaetaceae) from Scandinavia Wiley Online Library/Nordic Journal of Botany Vol 10,Issue 4,s. lokakuu 1990, ss.451-455. 25.3.2008. Viitattu 3.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Salo - Niemelä - Salo: ”Käävät”, Suomen sieniopas, s. 359. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo - Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ Index Fungorum - Names Record www.indexfungorum.org. Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Species Fungorum - Species synonymy www.speciesfungorum.org. Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Inonotus ulmicola Corfixen www.gbif.org. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Corfixen, Peer: A new species of Inonotus (Hymenochaetaceae) from Scandinavia. Nordic Journal of Botany, 1990, 10. vsk, nro 4, s. 451-455.
|