Jalavakeltayökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalavakeltayökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Xanthia
Laji: gilvago
Kaksiosainen nimi

Xanthia gilvago
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Synonyymit
  • Cirrhia gilvago
Katso myös

  Jalavakeltayökkönen Commonsissa

Jalavakeltayökkönen (Xanthia gilvago) on Suomessa aivan eteläinen ja harvinainen syksyn yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskikoinen yökkönen, jonka etusiipien pohjaväri vaihtelee vaaleankeltaisesta oranssinruskeaan. Kuviointi on harmaanruskeaa ja erottuu hyvin vaihtelevasti. Rengastäplä on siiven pohjavärin mukainen, samoin munuaistäplä, jonka sisänurkka on kuitenkin aina voimakkaasti tummentunut. Siiven keskiosa munuaistäplän ympärillä on vaihtelevissa määrin muuta siipeä tummempi ja usein voimakkaasti harmaanruskealla varjostunut. Siiven kärkiosassa, aaltoviirun kohdalla on tummine pisteiden rivi. Takasiivet ovat harmahtavan valkoiset. Siipiväli 30–42 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyysalue kattaa Pohjois-Afrikan sekä suurimman osan Eurooppaa. Idässä jalavakeltayökköstä tavataan Altaille, Turkmenistaniin ja Irakiin saakka.[3][4] Laji tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1980 ja sille on sittemmin muodostunut vakituinen kanta etelärannikon tuntumaan.[5] Perhoset lentävät syyskuun alusta lokakuulle.[6][4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin paikoittainen laji, joka on viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantunut koko Euroopassa.[4] Se elää jalavaa kasvavissa lehtimetsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät öisin, käyvät kukilla ja imemässä marjojen nesteitä. Ne tulevat myös sekä syötille että valolle. Toukka koteloituu maahan. Muna talvehtii.[4][7]

Ruotsissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[8] ja Norjassa vaarantuneeksi.[3]

Toukka elää vuorijalavalla (Ulmus glabra)[5] sekä muilla jalavilla (Ulmus). Vanhempia toukkia on tavattu muillakin puilla ja ruohovartisilla kasveilla.[4]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]