Jalavakeltayökkönen
| Jalavakeltayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Xanthia |
| Laji: | gilvago |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xanthia gilvago |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Jalavakeltayökkönen (Xanthia gilvago) on Suomessa aivan eteläinen ja harvinainen syksyn yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskikoinen yökkönen, jonka etusiipien pohjaväri vaihtelee vaaleankeltaisesta oranssinruskeaan. Kuviointi on harmaanruskeaa ja erottuu hyvin vaihtelevasti. Rengastäplä on siiven pohjavärin mukainen, samoin munuaistäplä, jonka sisänurkka on kuitenkin aina voimakkaasti tummentunut. Siiven keskiosa munuaistäplän ympärillä on vaihtelevissa määrin muuta siipeä tummempi ja usein voimakkaasti harmaanruskealla varjostunut. Siiven kärkiosassa, aaltoviirun kohdalla on tummine pisteiden rivi. Takasiivet ovat harmahtavan valkoiset. Siipiväli 30–42 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levinneisyysalue kattaa Pohjois-Afrikan sekä suurimman osan Eurooppaa. Idässä jalavakeltayökköstä tavataan Altaille, Turkmenistaniin ja Irakiin saakka.[3][4] Laji tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1980 ja sille on sittemmin muodostunut vakituinen kanta etelärannikon tuntumaan.[5] Perhoset lentävät syyskuun alusta lokakuulle.[6][4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyvin paikoittainen laji, joka on viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantunut koko Euroopassa.[4] Se elää jalavaa kasvavissa lehtimetsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät öisin, käyvät kukilla ja imemässä marjojen nesteitä. Ne tulevat myös sekä syötille että valolle. Toukka koteloituu maahan. Muna talvehtii.[4][7]
Ruotsissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[8] ja Norjassa vaarantuneeksi.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää vuorijalavalla (Ulmus glabra)[5] sekä muilla jalavilla (Ulmus). Vanhempia toukkia on tavattu muillakin puilla ja ruohovartisilla kasveilla.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xanthia_gilvago.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=1265
- ↑ a b c http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/gilvago.html
- ↑ a b c d e http://www.artfakta.se/Artfaktablad/Xanthia_Gilvago_216044.pdf
- ↑ a b http://www.saunalahti.fi/~peterpa/lepi/historia/hadeninae/xan-gilvago.htm
- ↑ http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Xanthia/gilvago/Xanthia%20gilvago.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.vlindernet.nl/vlindersoort.php?vlinderid=704
- ↑ http://www.artfakta.se/SpeciesFact.aspx?TaxonId=216044
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)