Jakovlev Jak-1

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jak-1:n prototyyppi (I-26).

Jakovlev Jak-1 (ven. Яковлев Як-1) on toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Koneen ensimmäiset versiot tulivat käyttöön 1940, ennen suuren isänmaallisen sodan alkua ja sitä valmistettiin paranneltuna (Jak-1B) vuoteen 1944 asti 8 734 kappaletta.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jak-1 oli Jak-7 ja Jak-9 hävittäjiin johtaneen pitkän kehityshistorian alku.[1]

Jakovlevin suunnittelutoimisto (OKB), joka oli aiemmin suunnitellut pääasiassa vain urheilukoneita, sai neuvostohallinnolta kehitystyön tilauksen perustuen toimiston suunnitteleman kevyen Jak-4-pommikoneen hyvään suorituskykyyn. Lentokoneelle asetetut vaatimukset julkaistiin 29. heinäkuuta 1939 ja ne perustuivat siihen, että koneen tulee käyttää nestejäähdytettyä Klimov M-106 -V-12-moottoria. Moottorin kehitystyö viivästyi pahasti, eikä sitä saatu sarjatuotantoon kuin vasta vuonna 1943.

I-26[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakovlevin suunnittelutoimisto suunnitteli I-26-hävittäjäkoneen.[1] (”I” tulee venäjänkielen hävittäjää tarkoittavasta sanasta istrebitel). Sen voimalaitteeksi oli valittu vanhempi Klimov M-105P -moottori, joka oli venäläinen versio ranskalaisesta Hispano-Suiza HS-12Y -moottorista. Koneen aseistus käsitti 20 mm ŠVAK-tykin moottorin sylinterilohkojen välissä ja kaksi 7,62 mm ŠKAS -konekivääriä. Stalin määräsi hankkeen kiireelliseksi, ja kone pääsi sarjatuotantoon ennen prototyypin kunnollista testausta.

Koelentäjien mukaan I-26 oli ketterä, mutta sen moottori oli alitehoinen. Kokeiluyksiköiden antama palaute oli tyrmäävä: kone oli alitehoinen, heikosti aseistettu ja vaarallisen epäluotettava.

Tyyppi sai nimen Jak-1 sen tuotannon alkaessa vuoden 1940 alulla.

Käyttö sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jak-1-koneita oli rakennettu lähes 400 kappaletta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Konetyyppi oli parempi kuin Polikarpov I-15, I-153 ja I-16 -hävittäjät, mutta selvästi huonompi kuin saksalainen Messerschmitt Bf 109.

Syksyllä 1942 koneessa otettiin käyttöön 1 200 hevosvoiman Klimov M-105PA -moottori ja heiman myöhemmin 1 260 hevosvoiman M-105PF -moottorilla varustettu malli, jossa tehoa parannettiin suorituskyvyn heikentyessä korkealla. PF-mallin moottori oli yleisin Jak-hävittäjissä (Jak-1B, Jak-7B, Jak-9) käytetty. Kaksi kevyttä ŠKAS-konekivääriä korvattiin yhdellä raskaalla 12,7 millimetrin Berezin BS -konekiväärillä. Muita muutoksia olivat uusi kolmiosainen ”kuplakuomu”, jossa oli 75 millimetriä paksu panssarilasi ohjaajan takana, madallettu takarunko, uusi ohjaussauva perustuen Bf 109:n malliin ja uudet aseiden tähtäimet ja aseiden sähköinen laukaisu mekaanisen sijaan. Muutokset olivat vähittäisiä ja uudemmista koneista käytetään epävirallista nimeä "Jak-1B", joksi luetaan ensimmäisen 3 000 koneen jälkeiset koneet aseiden muutosten jälkeen.

Koneesta oli myös kevennetty malli pelkällä 20 millimetrin tykillä, tehokkaammalla M-105PF-moottorilla ja lisäpolttoainesäiliöillä ilmapuolustuksen käyttöön. 30 rakennettiin.

Jak-1:n paras valtti ilmataistelussa oli sen ylivoimainen ketteryys saksalaisiin Bf 109- ja Fw 190 -hävittäjiin verrattuna, joskin Neuvostoliiton rintamalla hävittäjätaistelut käytiin pystysuunnassa heiluritaktiikalla kaartotaistelua välttäen. Venäläiset oli koulutettu kaartotaisteluun ja sen takia saivat vähemmän irti koneistaan kuin mihin ne olisivat pystyneet. Vuoden 1942 alkupuolella Jak-1 oli paras rintamakäytössä olleista neuvostohävittäjistä.

Yksi tunnetuimmista Jak-1-ohjaajista oli venäläinen naislentäjä Lidija Litvjak, joka toimi lentueenpäällikkönä kokonaan miehistä koostuvassa lentorykmentissä. Hän saavutti 12 ilmavoittoa ennen kuolemaansa 1. syyskuuta 1943 21 vuoden iässä.

Konetta käytti myös ranskalainen Normandie-Niemen-yksikkö itärintamalla.

Tekniset tiedot (Jak-1)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.04700008,47 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010,00 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.06400002,64 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&017.015000017,15 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02347.&&&&002 347 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&02847.&&&&002 847 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Klimov M-105P -V12-moottori; &&&&&&&&&&&&0783.&&&&00783 kW (&&&&&&&&&&&01050.&&&&001 050 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0570.&&&&00570 km/h 4 860 metrissä, 472 km/h pinnassa
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0900.&&&&00900 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09300.&&&&009 300 m

Aseistus

  • 1 × 20 mm ŠVAK-tykki, 120, 130 tai 140 ammusta
  • 2 × 7,62 mm ŠKAS-konekivääri, 2 × 750 ammusta
  • 2 × 100 kg pommia tai 6 × 82 mm RS-82-rakettia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kopenhagen, W (ed.) (1987) Das groβe Flugzeug-Typenbuch. Transpress. ISBN 3-344-00162-0
  • Donald D., Lake J. (eds.) (1996) Encyclopedia of world military aircraft. AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-24-2
  • Шавров В.Б. (1994) История конструкций самолетов в СССР 1938-1950 гг. (3 изд.) Машиностроение (Shavrov V.B. (1994) Istoriia konstruktskii samoletov v SSSR, 1938-1950 gg. (3rd ed.) Mashinostroenie. ISBN 5-217-00477-0) (History of aircraf design in USSR: 1938-1950)
  • Степанец А.Т.(1992) Истребители ЯК периода Великой Отечественной войны Машиностроение (Stepanets A.T. (1992) Istrebiteli Yak perioda Velikoi Otechestvennoi voiny Mashinostroenie. ISBN 5-217-01192-0) (Yak fighters of the Great Patriotic war)
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 914. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]