Jakovlev Jak-1

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jak-1:n prototyyppi (I-26).

Jakovlev Jak-1 (ven. Яковлев Як-1) on toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Koneen ensimmäiset versiot tulivat käyttöön 1940, ennen suuren isänmaallisen sodan alkua ja sitä valmistettiin paranneltuna (Jak-1B) vuoteen 1944 asti 8 734 kappaletta.lähde?

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jak-1 oli Jak-7 ja Jak-9 hävittäjiin johtaneen pitkän kehityshistorian alku.[1]

Jakovlevin suunnittelutoimisto (OKB), joka oli aiemmin suunnitellut pääasiassa vain urheilukoneita, sai neuvostohallinnolta kehitystyön tilauksen perustuen toimiston suunnitteleman kevyen Jak-4-pommikoneen hyvään suorituskykyyn. Lentokoneelle asetetut vaatimukset julkaistiin 29. heinäkuuta 1939 ja ne perustuivat siihen, että koneen tulee käyttää nestejäähdytettyä Klimov M-106 -V-12-moottoria. Moottorin kehitystyö viivästyi pahasti, eikä sitä saatu sarjatuotantoon kuin vasta vuonna 1943.lähde?

I-26[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakovlevin suunnittelutoimisto suunnitteli I-26-hävittäjäkoneen.[1] (”I” tulee venäjänkielen hävittäjää tarkoittavasta sanasta istrebitel). Sen voimalaitteeksi oli valittu vanhempi Klimov M-105P -moottori, joka oli venäläinen versio ranskalaisesta Hispano-Suiza HS-12Y -moottorista. Koneen aseistus käsitti 20 mm ShVAK -tykin moottorin sylinterilohkojen välissä ja kaksi 7,62 mm ShKAS -konekivääriä. Stalin määräsi hankkeen kiireelliseksi, ja kone pääsi sarjatuotantoon ennen prototyypin kunnollista testausta.lähde?

Koelentäjien mukaan I-26 oli ketterä, mutta sen moottori oli alitehoinen. Kokeiluyksiköiden antama palaute oli tyrmäävä: kone oli alitehoinen, heikosti aseistettu ja vaarallisen epäluotettava.lähde?

Vuoden 1940 lopussa tyyppi nimettiin Jak-1:ksi ja sen tuotanto alkoi.lähde?

Käyttö sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 Jak-1-konetta oli rakennettu lähes 400 kappaletta. Jak-1 oli parempi kuin Polikarpov I-15, I-153 ja I-16 -hävittäjät, mutta selvästi huonompi kuin Messerschmitt Bf 109.lähde?

Syksyllä 1942 koneessa otettiin käyttöön 1 200 hv:n Klimov M-105PA -moottori ja vähän myöhemmin 1260 hv:n M-105PF -moottorilla varustettu malli, jossa tehoa parannettiin suorituskyvyn heikentyessä korkealla. PF-mallin moottori oli yleisin Jak-hävittäjissä (Jak-1B, Jak-7B, Jak-9) käytetty. Kaksi kevyttä ShKAS-konekivääriä korvattiin yhdellä raskaalla 12,7 mm Berezin BS -konekiväärillä. Muita muutoksia olivat uusi kolmiosainen ”kuplakuomu”, jossa oli 75 mm paksu panssarilasi ohjaajan takana, madallettu takarunko, uusi ohjaussauva perustuen Bf 109:n malliin ja uudet aseiden tähtäimet ja aseiden sähköinen laukaisu mekaanisen sijaan. Muutokset olivat vähittäisiä ja uudemmista koneista käytetään epävirallista nimeä "Jak-1B", joksi luetaan ensimmäisen 3000 koneen jälkeiset koneet aseiden muutosten jälkeen.lähde?

Koneesta oli myös kevennetty malli pelkällä 20 mm tykillä, tehokkaammalla M-105PF-moottorilla ja lisäpolttoaineella ilmapuolustuksen käyttöön. 30 rakennettiin.lähde?

Jak-1:n paras valtti taistelussa oli ketteryys, joka oli ylivoimainen verrattuna saksalaisiin Messerschmitt Bf 109 tai Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjiin, joskin Neuvostoliiton rintamalla hävittäjätaistelut käytiin pystysuunnassa heiluritaktiikalla kaartotaistelua välttäen. Venäläiset oli koulutettu kaartotaisteluun ja sen takia saivat vähemmän irti koneistaan kuin mihin ne olisivat pystyneet. Vuoden 1942 alkupuolella Jak-1 oli paras rintamakäytössä olevista neuvostohävittäjistä.lähde?

Yksi tunnetuimmista Jak-1-ohjaajista oli venäläinen naislentäjä Lidija Litvjak, joka toimi lentueenpäällikkönä kokonaan miehistä koostuvassa lentorykmentissä. Hän saavutti 12 ilmavoittoa ennen kuolemaansa 1. syyskuuta 1943 21 vuoden iässä.lähde?

Konetta käytti myös ranskalaisten Normandie-Niemen-yksikkö itärintamalla.lähde?

Tekniset tiedot (Jak-1)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.04700008,47 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010,00 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.06400002,64 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&017.015000017,15 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02347.&&&&002 347 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&02847.&&&&002 847 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Klimov M-105P -V12-moottori; &&&&&&&&&&&&0783.&&&&00783 kW (&&&&&&&&&&&01050.&&&&001 050 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0570.&&&&00570 km/h 4 860 metrissä, 472 km/h pinnassa
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0900.&&&&00900 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09300.&&&&009 300 m

Aseistus

  • 1 × 20 mm ShVAK-tykki, 120, 130 tai 140 ammusta
  • 2 × 7,62 mm ShKAS-konekivääri, 2 × 750 ammusta
  • 2 × 100 kg pommia tai 6 × 82 mm RS-82 -rakettia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kopenhagen, W (ed.) (1987) Das groβe Flugzeug-Typenbuch. Transpress. ISBN 3-344-00162-0
  • Donald D., Lake J. (eds.) (1996) Encyclopedia of world military aircraft. AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-24-2
  • Шавров В.Б. (1994) История конструкций самолетов в СССР 1938-1950 гг. (3 изд.) Машиностроение (Shavrov V.B. (1994) Istoriia konstruktskii samoletov v SSSR, 1938-1950 gg. (3rd ed.) Mashinostroenie. ISBN 5-217-00477-0) (History of aircraf design in USSR: 1938-1950)
  • Степанец А.Т.(1992) Истребители ЯК периода Великой Отечественной войны Машиностроение (Stepanets A.T. (1992) Istrebiteli Yak perioda Velikoi Otechestvennoi voiny Mashinostroenie. ISBN 5-217-01192-0) (Yak fighters of the Great Patriotic war)
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 914. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]